Loistokamaa Tulion huippukaudelta 1947, ehkä kovin maestron maalaisleffoista. Tiukka kolmiodraama väitetysti pohjautuu tositapahtumiin Askolassa. Realismi on kyllä kaukana, tämä käynnistyy puhtailla horror-efekteillä. Synkät pilvet kohoavat, näyttää jopa hieman atomipommin sienipilveltä, Tulion tuntien ei välttämättä sattumaa. Hautaa kaivetaan, pääkallot irvistelevät, kyttyräselästä irtoaa mielipuolista naurua.
Hyytävästä introsta siirrytään takaumalla perustarinan hehkuvaan kesäyöhön. Hurjat kesätanssit jyrkällä kalliolla, tukkilaiset laskevat koskea lautoilla ja pölleillä, puhdasta action-stuffia. Keksit tanassa kuin ritarien seipäät, naisten hameet lepattavat tuulessa. Musiikkikin vahvistaa tunnelmaa nautittavasti, tanssi symboloi sivistystä ja kulttuuria kuin John Fordin rajaseututarinoissa. Regina Linnanheimo tihkuu kiusoittelevaa kiimaa ja sepänsälli Kullervo Kalske on tarpeeksi jäykkä. Taloudelliset paineet johtavat sovittuun avioliittoon ja jälki on rumaa. Sitä ennen vielä näytetään eksplisiittistä eläinseksiä ja pölyä nousee sekä heinäladoista että viljakasoista. Juopottelua ja juoruämmiä, vauhkot hevoset laukkaavat. Elokuvan suvantovaihekin sisältää pöyristyttävää väkivaltaa, hevospiiskan sivallukset uppoavat niin emännän kuin isännänkin lihaan. Tulio heittää soppaan jopa nahkeaa sodanjälkeistä pornografiaa. Juomakulttuuri on poikkeuksellisen suoraviivaista, alkoholipulloja ei avata, niiden kaula lyödään kylmästi poikki pöydän reunaan.
Kaikesta huolimatta tämä jää vähän Tulion parhaista. Uskonnollisuudesta ponnistava synnin kiihottavuus ei ole tässä niin läpitunkevaa kuin kaupunkidraamoissa. Ensimmäinen puolituntinen on haltioittavaa puhdasta elokuvaa, mutta joutokäyntiä on sen jälkeen havaittavissa. Lopussa on sitten jo vastenmielisen kankeaa sovitustematiikkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti