Timo Bergholm: Punahilkka

Tämä taitaa olla teatteri/tv-mies Bergholmin ainoa elokuva, Donnerin tuotantoa. Ei ajankohdan (1968) suomalaiseen tasoon suhteutettuna aivan surkea. Historiallisena ajankuvana ehkä parhaat ansiot, eniten hätkähdin kun huoltoaseman apupojalla oli solmio. Melko karua kuvastoa tyttökodista, kaikentyyppinen väkivalta näyttäytyy arkipäiväisenä, kukaan uhreista tai rikollisista ei näytä kiinnittävän siihen juurikaan huomiota. Tappelujen osapuolet tuntuvat unohtavan tapahtuneet saman tien. Ehkä mielenkiintoisin ilmiö kristinuskon rituaalien pakkosyötön ja muun todellisuuden jyrkkä kontrasti. Tyttökodin asukkeja esittävät melko vanhat näyttelijät. Kristiina Halkola ja kajaanilaissyntyinen Petra Frey olivat jo 23-vuotiaita. Elokuva löystyy entisestään, kun Halkola siirtyy Helsinkiin haahuilemaan. Bergholm ei kunnolla saa irti tehoja miljööstä. Näyttelijätyö on kaikin puolin kankeaa, huippuna Lasse Pöystin esittämä lentäjä-puumamies. Jimi Hendrix mainitaan, itse musiikkina pätkiä Jim Pembroken alkeellisemmista teoksista.