Uruguay - Hollanti, ennakkoasetelma

Pieni Uruguay oli suvereenisti johtava jalkapallomaa 30 vuotta, 1924 - 1954. Kaksi olympiakultaa Euroopassa ja maailmanmestaruus aina kun osallistui kisoihin. Voittokulku katkesi vasta 1954 Sveitsin turnauksen semifinaalissa Unkarin ihmejoukkuetta vastaan. Monet ottelun nähneistä pitävät sitä edelleen pelin historian hienoimpana. Schiaffinon johtama Uruguay oli tappion hetkellä ehkä parempi kuin koskaan ennen. Itseäni on aina harmittanut, kun en ehtinyt näitä matseja näkemään. Pääsin mukaan 1970, kun Uruguay pystyi vielä nousemaan semifinaaliin, mutta niissä kisoissa se jäi monen unelmajoukkueen varjoon. Sen jälkeen on ollut MM-kisoissa vaikeaa, vaikka Copa American voittoja on tullut edelleen, 1980 voitto ex-mestarien Mundialito-turnauksessa, Penarol ja Nacional ovat juhlineet seurajoukkueiden kansainvälisissä skaboissa ja Enzo Francescolia pidettiin 80-luvulla hetken maailman ykköspelaajana. Näiden vuosien kuvaavana tapahtumana voidaan pitää 1-6 -tappiota Tanskalle toisissa Meksikon kisoissa 1986. 1974 Uruguay joutui ensimmäiseksi uhrilampaaksi, kun Hollanti lanseerasi totaalisen jalkapallon MM-tasolle. Tuossa ottelussa Diego Forlanin isä Pablo oli Uruguayn oikea pakki, tavoitteena oli estää Rob Rensenbrinkin peli, mutta Hollannilla oli joka hyökkäyksessä aina eri mies tuolla tontilla. Hollanti voitti kahdella Repin maalilla ja Forlan otti keltaisen toisen jakson alussa. 
 
Uruguaylla on näissä kisoissa ollut hyvä ryhmä, mutta todella kovia joukkueita vastaan ei ole tarvinnut pelata. Ranskan romahduksen takia Uruguay sai sille varatun väylän edetä pitkälle ja Englantikin mokaili tiensä kaavion hankalammalle puolelle. Toki Uruguay olisi nyky-Englanninkin kellistänyt helposti. Ranska-pelissä ei vielä irronnut, Diego Forlan pelasi liian korkealla ja takalinjalla kokeiltiin kolmea topparia. Etelä-Afrikkaa vastaan Tabarezin palikat loksahtivat kohdalleen, kun Forlan vedettiin kymppipaikalle ja Fucile otti laitapakin roolin. Suarez sai kärjessä hyvin tilaa ja tehoa syntyi, vaikka toinen hyökkääjä Cavani ei olekaan onnistunut. Meksiko-peliä en nähnyt, mutta systeemi ilmeisesti säilyi samana. Etelä-Korea kellistyi melko helposti, mutta Ghana vain hyvällä tuurilla. Tabarez joutuu miettimään Hollantia vastaan pelisysteemin aika lailla uusiksi, koska useampi avainpelaaja on pelikiellossa tai loukkaantunut. Suuria aukkoja on sekä kärjessä että puolustuslinjassa. Suarezin paikalle ei ole selvää sentterikorvaajaa. Taiteilijaveteraani Abreu on saanut jämäminuutteja ja ratkaisi neljännesfinaalin röyhkeällä pilkulla. Abreun otto avaukseen olisi suuri riski, mutta Tabarezin on ehkä se otettava. Forlan voisi pelata kärjessä, mutta luultavasti jäisi ilman palloja, koska luovaa hyökkäävää keskikenttäpelaajaa ei ole. Tabarezin optioita vähensi Lodeiron loukkaantuminen. Cavani pelaa taatusti, mutta hänen roolinsa on tähän mennessä lähinnä ollut tilan luominen Suarezille. Ryhmässä on vielä yksi hyökkääjä Sebastian Fernandez, mutta niin kokemattoman otto MM-semifinaaliin olisi suuri yllätys. Itse kokeilisin Abreuta. Forlan on pakko jättää pelintekijän rooliin, muuten maaleja voi odottaa vain erikoistilanteista. Forlan näyttää kesyttäneen Jabulanin supertähdistä parhaiten, pallo on totellut kauempaakin kiskaistuna. Hollannin laitapakit Boulahrouz ja van Bronckhorst eivät ole kummoisia, sieltä on avattava. Uruguayn keskikentän pohja, Diego Perez ja Egidio Arevalo, on turnauksen parhaita ja se pystyy estämään Sneijderin ja Kuijtin pelinrakennuksen. Laidoilla pelannevat molemmat Pereirat, kohtuupelaajia kumpikin. Puolustuksessa on suuria kysymysmerkkejä, oikea pakki Fucile on pelikiellossa. Victorino pelannee topparina, sillä tuskinpa Lugano ehtii kuntoutua. Toinenkin vakiotoppari Godin on toipilas. Martin Caceres on myös keskuspuolustaja, mutta on pelannut molemmilla laidoilla. Luulisin että Caceres ottanee Fucilen tontin ja saa Robbenin vastaansa. Siihen ottelu voi ratketa.
 
Hollanti on voittanut kaikki pelinsä, mutta Brasiliaa lukuunottamatta vastus on ollut keskinkertaista. Brasilia-voittokin tuli erikoisella tavalla, joukkueen todellinen iskukyky on edelleen epäselvä. Van Marwijk ei kerää tyylipisteitä, vain voitto merkitsee. Näin ei ennen ole ollut Hollannin joukkueessa, mutta ehkä vain näin kyynisellä asenteella voittoja nykyään tulee. Jos ei ole Jogi Löw. Van Marwijk peluuttaa itsepäisesti Van Persietä yksinäisenä sentterinä Van Nistelrooijn tapaan, mutta Van Persie on minusta enemmän Robbenin tapainen taustanousija. Itse peluuttaisin klassisempaa Huntelaaria kärjessä. Robben näyttää kuntoutuneen, mutta hän on suhteellisen yksipuolinen ase, kannattaa tietysti ottaa mukaan. Sneijder on lopulta lunastamassa lupauksiaan lähes Neeskens-tyylisillä esityksillä, mutta Diego Perez voi ottaa ajan ja tilan pois. Kuijt on ollut erittäin hyvä monipuolisessa roolissa ja saattaa ratkaista nyt Hollannin tien finaaliin. Pohjalta puuttuu de Jong ja itsestäänselvää korvaajaa ei ole. Jos taktiikkaa ei muuteta, niin todennäköisin korvaaja on samaa paikkaa pelaava Demy de Zeeuw. Myös kokenut toppari Ooijer voisi nousta ankkuriksi, jos Mathijsen pystyy pelaamaan takana. Itse muuttaisin taktiikkaa ja jättäisin pohjalle vain van Bommelin ottamaan Forlanin. Lisää hyökkäysvoimaa, koska ryhmässä on hienoja luovia pelaajia tyylin Afellay ja Elia. Miksei myös van der Vaart, vaikka ei varsinaisesti loistanut pelatessaan Robbenin tilalla. Puolustuksessa ei ole ongelmia, pelikieltoisen van der Wielin paikan ottaa Boulahrouz ja Mathijsen palannee keskelle. Hollannilla on ilman muuta kaikki mahdollisuudet voittaa Uruguay, mutta henkisellä puolella ongelmia voi esiintyä. Van Persie on jo oireillut. Hollanti pelaa lähes kotikentällä, Kaapstadin buurivoittoinen yleisö lienee kutakuinkin sataprosenttisesti oranssien puolella.