Hollanti oli 1970-luvulla suuri suosikkini, kuten joistakin
retroarvioista huomaa. Cruijffin, van Hanegemin, Neeskensin, Rensenbrinkin, Krolin ja Haanin sukupolvi oli lyömätön lahjakkuuskasautuma ja vuoden
1974 joukkue pelasi ehkä hienointa koskaan näkemääni jalkapalloa. Seuraava sukupolvi oli jo paljon heikompi, koskaan en innostunut mediakupla Ruud Gullitista, mutta Marco van Basten oli loistava pelaaja ja Koeman ja Rijkaardkin kohtuullisia. Hämmästyttävien sekoilujen jälkeen Hollanti pelasi Ranskan kisoissa 1998 jälleen upeaa peliä Dennis Bergkampin johdolla, joukkue olisi ansainnut semifinaalipaikkaa paremman sijoituksen. Van Bastenin valmentama ryhmä aloitti loistavasti Alppien EM-kisoissa kaksi vuotta sitten. Etelä-Afrikan kisojen "tähdet" Sneijder, Kuijt, Robben ja varsinkin van der Vaart pelasivat silloin luovasti ja kärjessä oli vielä ilmiömäisessä kunnossa van Nistelrooij.
Venäjä osoittautui kuitenkin paremmaksi panosten kovetessa. Hollannissa katsottiin ilmeisesti pitkään peiliin tämän tappion jälkeen. Kauniilla pelillä ei synny tulosta. Valmentajaksi tuli pragmaattinen van Marwijk ja tulosta on tullut rumemmalla otteella. En ole tykännyt yhtään Hollannin tyylistä Etelä-Afrikassa. Joukkueella on neljä Hans-Peter Briegeliä puolustuksen keskustassa: Heitinga, de Jong, van Bommel, Mathijsen. Laitapakit van der Wiel ja van Bronckhorst ovat taitavampia, mutta van Bronckhorstin unelmamaalia lukuunottamatta heidätkin on valjastettu vastustajan rikkomiseen. Sneijder, Kuijt ja Robben ovat pelanneet hyökkäyspäässä eloisasti, mutta maalit ovat syntyneet enemmän onnella kuin taidolla. Van Persie sentterinä on ollut pelkkä vitsi. Hollanti lähtee finaaliin altavastaajana, mutta ainahan on mahdollisuuksia. Jos mestaruus tulee nähdyn kaltaisella pelillä, niin en ilahdu.
Olin innoissani, kun näin lopulta Espanjan maajoukkueen Argentiinan talvikisoissa 1978. Joukkue oli missannut vuosikymmenen aiemmat arvokisat, mutta en uskonut että Real Madridin ja Barcelonan loisto johtuisi pelkästään muutamasta ulkomaisesta tähdestä. Suurin osahan noiden huippuseurojen pelaajista oli espanjalaisia. Maajoukkue oli silloinkin todella nimekäs, Pirri, Asensi, Juanito, Santillana, Quini, mutta eteneminen tyssäsi alkulohkoon. Yhtä surkeaa on ollut jälki sen jälkeenkin. Vasta EM-kisoissa 2008 homma lähti toimimaan. Nopea, älykäs ja taitava lyhytsyöttöpeli tepsi kaikkiin vastustajiin ja tuloksena ansaittu mestaruus. Villa teki eniten maaleja, mutta Fernando Torres vielä hienompi hyökkääjä. Näihin kisoihin Espanja tuli lähes samalla joukkueella, mutta pivote Senna poissa ja Torres toipilas. Puolustus on toiminut loistavasti, vaikka Sergio Ramos on pelannut käytännössä hyökkääjänä. Xavi on pelannut tavallista ylempänä ja vaikeaa on ollut. Saksaa vastaan homma alkoi lopulta toimimaan, mutta ei vieläkään EM-kisojen herkkyydellä, myös Iniesta on ollut hieman väsähtänyt. Villan maalit kannattelivat Espanjan niukoilla voitoilla semifinaaliin asti. Suuri Hymyilemätön, mahdollisesti nerokas Vicente del Bosque otti Saksa-peliin Pedron pelaamaan Lahmia vastaan. Toimi kuin unelma, mutta Villa jäi silti kärjessä irralliseksi samaan tapaan kuin Torres aiemmissa peleissä. On vaikea arvailla, kenet del Bosque valitsee Hollantia vastaan. Helpoin ratkaisu on Pedrolla jatkaminen, mutta del Bosquella voi olla mielessä taas Hollantia varten räätälöity ratkaisu. Jos Fabregas pelaisi keskellä, Xavi voisi laskeutua alemmas ja turhahko Xabi Alonso voitaisiin istuttaa penkille. Del Bosque ei kuitenkaan tunnu luottavan Fabregasiin. Torresia ei kannata peluuttaa, jos ei edelleenkään ole kunnossa ja ehkä Llorenten koostakaan ei ole etua hollantilaisia vastaan. Juan Mata voisi olla musta hevonen, mutta Pedro tuntuu selvästi paremmalta. Joka tapauksessa Espanja on selvä suosikki ja toivottavampikin mestari kuin negatiivinen Hollanti, sitä mieltähän Cruijffkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti