Juha Ruusuvuori: Muukalainen muumilaaksossa

Omakohtaista havainnointia suomenruotsalaisista. Ruusuvuori on Kemi/Oulu/Tampere-taustainen ugrisuomalainen, joka päätyy asumaan Kemiönsaarelle Taalintehtaalle/Dalsbrukiin. Jonkinlainen johtopäätös on, että suomenruotsalaisuudessa yhdistyvät ugrien ja riikinruotsalaisten parhaat puolet. Se tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, mutta Ruusuvuori tarjoaa kyllä havaintoja väitteen tueksi. Vähemmän löytyy taustoitusta siihen, miksi näin on käynyt. En ole ennen tullut ajatelleeksi, että Sverige-sana tarkoittaa Svea riketiä. Ruusuvuori tuntuu halveksuvan avoimesti sisäsuomalaisten kyräilevää alkoholisoitunutta macho-kulttuuria. 2005 julkaistussa kirjassa kyllä myönnetään, että tuomio koskee vain vanhempaa miespuolista väestöä. Kärjistetty ja yksinkertaistettu näkemys on, mutta sitä ei käy kieltäminen, että suomenruotsalaiset ovat omaa luokkaansa kommunikointikyvyssä, avoimuudessa ja optimismissa. Ei asia näin valoisa voi olla, kyllä suomenruotsalaisillakin on pimeä puolensa, joka tuli esiin esim. evakkokarjalaisten tylyssä torjunnassa. Ruusuvuori hajottaa hieman fokustaan paneutumalla maaseudun ja kaupunkilaisuuden vastakkainasetteluun, ehtiipä hieman omituisesti moittimaan Turunkin väheksyntää. Jopa suomalaisten muka heikko englanninkielen taito saa huutia. Kirjaa leimaa jonkinlainen puolustuspuhe, jolla Ruusuvuori yritttää perustella helsinkiläisille kavereilleen miksi asuu Taalintehtaalla. Sinänsä terävä kirja, mutta selvästi vain yksi rajoittunut näkökulma, jopa ahdasmielisen tuntuinen. Kyllä jotain hyviä puolia on ugrisuomalaisella keski-ikäisellä heteromiehelläkin, joka pyytää katiskalla ahvenia sisävesijärvestä. Tälle puolustuskyvyttömälle raukalle on ehkä jo vinoiltu liikaa.