Herätys neljältä ja aamukoneella Kööpenhaminaan. Tuttuja skenen voimahahmoja tuli vastaan jo Vantaan Oak Barrelissa. Kööpenhaminassa brunssi Cafe Obelixissa ja kevyttä valmistautumista loppuviikon koitoksiin. Mikkellerin organisoima Copenhagen Beer Celebration starttaisi vasta seuraavana päivänä, mutta kaupunki oli täynnä ennakkotapahtumia. Ehkä odotetuin oli vermontilaisen kulttipanimon Hill Farmsteadin mittava esiintyminen Mikkellerin ja Three Floydsin yhteisessä WarPigs-panimoravintolassa Kööpenhaminan lihanpakkaussektorilla. Yli 30 eri hanassa Euroopassa hyvin harvoin, jos koskaan, nähtyjä arvostettuja oluita.
Tapahtuma piti alkaa klo 12, mutta jo puoli tuntia aiemmin sisältä virtasi pitkä jono aurinkoiselle pihalle. Paikka oli auennut ja osa oli jo saanut oluttakin, mutta pelkästään talon omaa tuotantoa. Hill Farmsteadin IPA-tyylisiä oluita myytiin pihalla olevasta pakettiautosta, johon oli lyhyempi jono. Pitkän jonon päässä oli soureja ja stouteja. Pienen taivastelun jälkeen oululaisseurueemme jakautui, Simosen Jani ryhtyi rankimpaan puuhaan pitkässä jonossa. Pakettiauton tilanne synkistyi nopeasti, hanoista ei saatu kamaa ulos ollenkaan. Samaan aikaan pitkä jono ei vetänyt ollenkaan. Luovutin homman jo hetkeksi ja kartoitin varasuunnitelmia, mutta yksikään mielenkiintoinen Kööpenhaminan olutbaari ei vielä tähän aikaan lähistöllä auki. Pakettiauton systeemi korjautui lopulta ja kolme IPAa irtosi käsiin yli tunnin jonotuksella noin klo 13. Janilla meni saisonien kanssa puolisen tuntia lisää.
Mutta lopulta saaliit siis pöydässä. Susan IPA vältteli kevään New Yorkin reissulla otettani, joten nyt se oli tutkittava ensin, vaikka sitä olisi tarjolla myöhemmin itse festivaalillakin. 6,2%, kuivaa sitrusta, ei raikasta hedelmää, katkeroa hyvin. Yllättävän viljainen. Hyvä, mutta ei ehkä aivan odotusten mukainen. Arviointikyky oli hieman vielä haussa kiihkeän tilanteen vähitellen rauhoittuessa. Columbus-IPA Harlan 6%, varsin samanlainen kuin Susan, vielä vähemmän hedelmäinen, katkeruuskin heikompaa. Lopulta osui täysosuma, tupla-IPA Society & Solitude 4, 8,3%, Citra ja Galaxy. Trooppista hedelmää, pehmeää pyöreää makeutta, runsas katkeruus. Tämä tuntui hekumallisen hyvältä.
Kävin välillä kuikuilemassa baarin peräosaan, jossa Hill Farmsteadin Shaun Hill oli panohommissa WarPigsin laitteistolla. Yhteistyökamaa siis luvassa. Sitten ns. saisonien kimppuun. Hill Farmstead nimeää käytännössä kaikki belgityyyliset oluensa saisoneiksi, mutta käytännössä kaikki kokeilemani olivat jonkinasteisia sour aleja. Table Dorothy 4,5%, satulanahkaa tuoksussa, hyvin raikas hedelmäisyys. Jopa katkeroa löytyy, mutta ohkainen runko tuntuu. Anna-saison oli 6,2%. Hyvin parfyyminen tuoksu, hyvin kuiva happamuus hedelmäisyyden seassa. Hyvin moniulotteinen, vaikka ei katkera. Flora Plum 5%, Hauska väri, luumu värjää vienosti punaisemmaksi. Aprikoosia ja hedelmäpastilleja tuoksussa. Lähes lambicmaisen kuiva hapan lähtö, joka pyöristyy taas useaan hieman vaikeasti hahmotettavaan suuntaan miellyttävästi. Tämä oli varmaankin sour-osaston kovin elämys.
Works of Love 2015 Anchorage baijerilaisella Mandarina-humalalla. Perushappaman hedelmäinen tuoksu. Kuivaa happamuutta maussa, hedelmät taustalla. Ruohoa, lähellä lambicia tämäkin. Flora B/B/R erottui kirkkaan punaisella värillä. Hajuvetinen tuoksu tässäkin. Kriekin tuntua, kuivaa hapanta marjaisuutta. Nahkeaa vetoa, ei oikein katkeroa. En ehtinyt selvittää BBR-lyhennettä, jotain marjoja oletettavasti.
Sitten arvatenkin hieman ikäännytetympiä soureja puumaisella vivahteella. Civil Disobedience #17, 6%. Tamminen tuoksu. Maku hedelmäinen , hapan, täyteläinen. Vahvempi mango-versio Civil Disobedience #15, 8%. Tuoksu tässä happamampi, puuta edelleen. Ehkä alkoholi pyörähtää esiin, ei kovin raikas.
Lopuksi kaksi vahvaa tummaa. Birth of Tragedy imperial porter, 11%. Kookostuoksu, Makeaa mallasta, pehmeää hedelmää ilman paahtoa. Liian makea minulle. Beyond Good & Evil 10%, imperial stout. Vaniljaa tuoksussa, raskas viskositeetti, yksiulotteisempi kuin imperial porter, mutta hyvin pehmeä tämäkin.
Sonnisaaren ykkösketju saapui paikalle hieman ennen klo 15, mutta tunnin jonotukseen hekin joutuivat. Hiedän ostamanaan sain pienen maistiaisen Mary-pilsistä. Hyvin ruohoinen ja viljainen, tyylipuhdas, mutta liian tavanomainen.
Kokonaisuutena ei todellakaan mikään rentouttava tilaisuus, craft-oluen suosio on räjähtänyt käsiin ja tilanne on nyt tällainen. Mutta kyllä siis kannatti tämäkin vaativa suoritus ponnistaa. Kööpenhamina, WarPigs, 12.5.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti