Dead Men Don't Wear Plaid eli poikkeuksellisen onnistuneelta suomenkieliseltä nimeltään Kuollut mies ei palttoota kaipaa tuli tuoreelle film noir -fanaatikolle 1982 kuin taivaanlahjana. En tunnistanut silloin kaikkia klassikkofilmejä, joiden kohtauksia Reinerin elokuva sisältää, mutta nautinnollista se oli silloinkin. Vielä nytkin muutama on jäänyt näkemättä, ennen kaikkea Robert Z. Leonardin The Bribe, josta Steve Martinin yksityisetsivä Rigby Reardon on saanut etunimensä. En ollut pitkään aikaan nähnyt tätä ja tuntui nyt paremmalta kuin koskaan. Väitetään, ettei liimatut kohtaukset toimisi saumattomasti, mutta eihän se ole tarkoituskaan. Tämä on komedia ja sellaisena täysin hillitön. Reiner oli komediaohjaaja ja Martin komedianäyttelijä, tämä on kummankin uran huipentuma. Martinin maneerit pysyvät varsin hyvin kontrollissa ja hän on jopa uskottava Marlowen mentoroinnin kohteena. Leikkaukset vanhoihin leffoihin on tehty jopa teknisesti taitavasti. Rachel Ward on tietysti aina kaunis, mutta jotain omalaatuista lisätenhoa hän on saanut tämän elokuvan rooliinsa. Eivät edes klassisen kauden noir-näyttelijät olleet hänen tasollaan. Juoni ei tietysti ole mitenkään uskottava, mutta oikein nokkela ja älykäskin se on. Originaalinoirien tekijöiden Miklós Rózsan musiikki ja Edith Headin puvut ovat asianmukaista jälkeä.
3 kommenttia:
Näin Briben aikoinaan Rovaniemellä elokuvakerhon `Noir Night`issa. (Koko yö noireja kovimpaan kaamosaikaan.) Se en ihan kova noir, tai sonotaan puolikova. Kaarti on kovaa: Robert Taylor, Ava Gardner, Charles Laughton, Vincent Price. Kaikki hiessä, yössä koko ajan.. Päiväkin pilkahtaa, esim harvinaisessa haihyökkäyksessä (eikä kyseessä ole noiristinen loanshark), kun Taylor ja Price ovat ongella. Eli kyseessä keksityn kaupungin ja saaren (tietenkin Väli-Amerikka) noirailu. Pyrotekniikkakohtauksen kuulemma ohjannut Vincent Minnelli! Ja Kuollut mies palttootta on yllättävästi tosiaan kestänyt katselua, viime kesänä tuli viimeksi se väijyttyä.
..mutta Briben pahin moka (tai mokka) on se, että siinä juodaan yllättävän paljon kahvia kapakoissa, ravintoloissa, noireissa kahvi kuuluu ainoastaan yökahviloihin, pakomatkabaareihin ja poliiseille.
Nykyaan kun mielenkiintoisimmat leffat olen nahnyt jo 90-luvun alkuun mennessa niin harvoin tulee mitaan uutta etsittya, eika oikeastaan ollenkaan nykyelokuvia. Joihinkin vanhoihin elokuviin palaan aina uudestaan, mutta nekin olen nahnyt moneen kertaan, tosin tietyt elokuvat voi katsoa moneen kertaan kyllastymatta (mutta ne on harvassa). Sama kirjoissa, joten lahinna luen non-fictionia ja teen sudoku-variaatioita. Olen huomannut tosin etta youtubessa elokuva-analyysi videot kiinnostavat, on mielenkiintoista seurata analyysia ja arviota jostain mielenkiintoisesta elokuvasta. Ehka paras tallainen kanava on saksalaiselta kuulostava Moviewise, suosittelen. Samaten elokuvamusiikin ystaville Soundtrack Fred on erinomainen kanava, siitakin saa vinkkeja.
-Juha
Lähetä kommentti