Viimeinen Diamond-näyte tällä erää. Vahva ruisstout, 11,0 %. Ruskeaa vaahtoa, musta runko, paksu viskositeetti. Makeahko tuoksu, maitoa ja karamellisuutta. Maussa on mausteita, lakritsaa, suklaata, leipää, perunaa, salmiakkia. Monimuotoisuutta ja täyteläisyyttä riittää, mutta makeus hallitsee liikaa. Tässä nyt ei ole tynnyrikypsytystä, mutta häviää selvästi illan aiemmille BA-Pühasteille. Kun muistelee vuosien varrella juotuja ruisoluita, niin eipä mikään ole omaksi suosikiksi noussut. Niinpä ei haittaisi, jos panimot unohtaisivat rukiin kokonaan.
5 kommenttia:
Perunaa???
Peruna tosiaan harvinaisempi aistihavainto oluessa, mutta nyt kävi näin.
Joskus itsekin mietin, miksi ruista niinkin usein oluissa käytetään, mutta olen sentään vähän vahvempien ja tummempien oluiden sektorilla tykännyt ainakin joskus joistain, esim. Kimiton Ryewine tai Mallaskosken Black Imperial Rye, aika paljonkin. Jos mietin, minkä raaka-aineiden käytön panimot voisivat rukiin sijaan lopettaa kokonaan esimerkiksi imperial stouteissa, tulee mieleen viljaosaston ulkopuolelta ehkä 2 000 erilaista kakku-, kahvi-, karkki- tai maustekuntaan kuuluvaa asiaa...
Hienoista ruisoluista tuli ensimmäisenä mieleen Amagerin Rye King, ja näytpä sinäkin pitäneen siitä ihan kohtuudella.
-kopula
Tarkoituksella hieman kärjistin ruisjuttua. Noin 10 vuotta sitten ruis-IPAt olivat muodissa ja seassa oli useitakin hyviä oluita. Ja Koiran kanssa samaa noista 2000 ainesosasta.
Lähetä kommentti