perjantai 3. elokuuta 2018

Michel Deville: Eaux profondes

Helteisen olutfestivaalin ja rasvaisen ruuan jälkeen ei oikein voi ottaa ohjelmaan muuta kuin hikiseen elokuvateatteriin asettuminen väijymään vanhaa ranskalaista rikosleffaa. Orionissa tarjolla Devillen tulkinta Patricia Highsmithin Deep Water -romaanista, vuodelta 1981. Elokuva tuntui etäisesti tutulta, mutta mielestäni en ole tätä ennen nähnyt. Melkoisen himmeä kopio, saattoi olla jopa 16-millinen, tarkkaavaisuuteni ei ollut näissä oloissa parhaimmillaan. Deville on tehnyt kovaakin jälkeä, mutta tämä ei sellaiselta vaikuttanut. Jean-Louis Trintignant ja Isabelle Huppert kyllä hyvässä vedossa, tyypillistä Highsmithin nihilististä moraalittomuutta, mutta kovin vaisusti tarina kulkee. Saatoi torkahtaakin välillä. Kohtuullista visuaalisuutta, mutta esimerkiksi rikoselokuvan keskeistä miljööotetta tässä ei oikeastaan ollenkaan, vaikka kuvattu Jerseyllä.

Ei kommentteja: