Mielenkiintoinen kamppailu, kaksi perinteistä suoraviivaista brittityyliä viljelevää joukkuetta. Wales on ensi kertaa mukana sitten Ruotsin kisojen 1958. USA on lähes aina mukana, neljännesfinaalissa 2002, yleensä sitten mennyt huonommin, mutta pirteästi aina. Molempien suurimmat tähdet Pulisic ja Bale ajautuneet seurajoukkueissa vähälle peliajalle. Vauhtia piisasi alusta asti, USA selvästi aktiivisempi. Mutta myös kovia otteita, kaksi nopeaa varoitusta jenkeille. Kunnon maalitilanteita ei syntynyt ennen kuin 36. minuutilla, kun Timothy Weah pääsi läpi boksiin ja ohjasi maaliin. Isäukko George Weah nappasi Ballon d'Orin Jari Litmasen huippuvuonna 1995 ja on nyt Liberian presidentti. Litmasen tapaan Weah ei koskaan päässyt pelaamaan MM-lopputurnauksessa, mutta poika korjasi tilanteen. Wales näytti olevan pahasti over the hill, ei oikein tuntunut mikään onnistuvan.
Toinen puoliaika sitten aivan toisenlainen. Vauhti vain lisääntyi ja Wales otti otteen kokonaan. Korkeita palloja USA:n maalille, paljon tilanteita. Välillä tosin Pulisic kaatui boksissa, periaatteessa olisi ollut pilkkukin mahdollinen. Tulosta ei Walesille näyttänyt tulevan, mutta 80. minuutilla Bale suojasi boksissa älykkäästi ja sai Walesille pilkun. Bale itse kiskoi voimalla vasurilla melko korkealle oikealle. Lohkon tilanne jäi avoimeksi, Englanti lienee paras, mutta kakkossija ratkennee Walesin ja USA:n maalintekokyvyssä Irania vastaan. Poliittiset jännitteetkin sitten mukana USA:n ja Iranin kohtaamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti