Roman Polanski: Chinatown, ulkoilmanäytös

 Kaksi vuotta sitten kävin ensi kerran Kino Engelin ulkoilmanäytöksessä. Mukava kokemus, mutta leffa itsessään oli silloin ennennäkemätön ja loppujen lopuksi tylsä. Erikoisemmassa ympäristössä oli hieman vaikeampi paneutua tuntemattomaan elokuvaan. Nyt päätin korjata tilanteen ja valitsin mahdollisimman hyvän ja mahdollisimman hyvin tuntemani leffan. Roman Polanskin neonoir-mestariteos Chinatown täyttää tänä vuonna 50 vuotta, joten siinäkin syytä uudelleenkatseluun. 

Saavuin ensimmäisenä paikalle noin 40 minuuttia ennen starttia. Vähitellen porukkaa valui lisää, tila tuli lähes täyteen. Olin nyt varannut pöytäpaikan, jotta alkudrinkit oli helpompi nauttia. Sivuvaikutuksena tuli tietysti kaksituntisessa leffassa lievä vessassa käyntitarve. Tutun elokuvan aikana se ei olisi ollut suurikaan menetys, mutta sinnittelin silti loppuun asti, jopa vielä spåramatkankin Vallilaan. Valkokangas todellakin voisi olla suurempi, mutta ehkä siihen liittyy käytännön rajoituksia. Nyt elokuva oli niin hyvä, että se imaisi väistämättä mukaansa ja katseluympäristöllä ei loppujen lopuksi ollut väliä. Pilvisessä alkuyössä tarkeni taas hyvin teepaidassa. Engelin kopiossa ei ollut tekstityksiä, joten tuli seurattua tavallista tarkemmin mehukasta Robert Townen dialogia. Mitään erityisempiä uusia pointteja en elokuvassa havainnut. J.J. Gittesin nenälaastari korreloituu nyt hauskasti Donald Trumpin korvakääreeseen. Chinatown on ajaton kuvaus vuoden 1937 Los Angelesista sellaisena kuin Raymond Chandlerin mukaisesti kuvittelemme sen olevan. Ehkä ei kovin realistinen, Kalifornian vesivarojen jallittamiseen liittyvt kähminnät tapahtuivat oikeasti noin 25 vuotta aikaisemmin. Lopun tyrmäysisku palleaan tulee aina yhtä voimakkaana, vaikka sitä osaisi odottaa.