Craft Beer Helsinki Wanha Satama 2025, 1. päivä

 En ole koskaan vieraillut aiemmin Katajanokan Wanha Satama -rakennuksessa. Siellähän on järjestetty useampiakin oluttapahtumia, mutta aina on ollut jotain esteitä. Yleensä olen ollut tähän aikaan maaliskuuta lomamatkalla. Niinpä itse rakennus kiinnosti melkein enemmän kuin CBH:n talviversion oluet. Wanhaa Satamaa on pidetty poikkeuksellisen sopivana tilana olutfestivaalille. Pitkä ja kapeahko tila, jossa aluksi näytti olevan kaksi leveää käytävää. Jossain vaiheessa löysin kolmannenkin käytävän, jossa sijaitsi toinen puoli panimoiden tiskeistä. Kieltämättä toimiva systeemi, ei mainittavia ruuhkia tiskeillä tai vessoissa. Tosin toinen vesipiste olisi saanut olla lähempänä taaempaa olutaluetta, nyt sieltä joutui kävelemään aika pitkään lasia huuhtomaan. Liikuntaa tietysti tuli mukavasti.

Olin rennolla otteella liikkeellä. Enemmän tuli keskityttyä tuttujen kanssa jutteluun kuin oluiden maisteluun. Varsinkaan muistiinpanoja ei tullut juuri tehtyä. Oma naama alkaa olla jo ilmeisesti niin tiedossa, että muutama ennestään tuntematonkin hahmo kävi puheilla. Taisin saada muuten ensimmäisen kerran pitkästä aikaa palautetta Juomapostin olutarvioista. Olen ehtinyt jo epäilemään lukeeko niitä kukaan. Nyt toinen lukijoista siis löytyi, pitäisi tavata vielä se toinenkin. Aloitin Vanhan Porvoon Altbierilla, vaikka se jo ennestään tuttu. Syynä tietysti Hagströmin tuleva Sticke Alt. Anders Granfeltin alt on tummahkoa, 5,4 %, hyvin pähkinäinen tuoksu. Maltainen hyvä runko. 

Sitten heti toisessa oluessa iskin käteni siihen itseensä. Duggesin Supreme oli karkea ja aivan liian maltainen Citra-DIPA. En tykännyt yhtään. Salaman Dry & Bitterin kanssa tekemä black IPA It's Electric oli paljon parempi. Kuivaa ja paahteista miellyttävästi. Otaniemeen juuri muuttamassa olevan Masiksen Cemetery Skyline: Darkest Night oli hieman vaatimattomampi. Kuivaa olutta, mutta jäi yksiulotteisemmaksi, ei paahteisuutta tai katkeruutta. Harkitsin tässä Hoppy Roadia, mutta sinne oli ainakin tilapäisesti jonoa. En nykyään tahdo sietää jonottamista ollenkaan, joten siirryin muualle.

 

Oulusta NEIPAa, naïlo brume, 6,5 %, Mosaic, Amarillo, Nelson Sauvin, Taiheke. Hyvin hailakka, ei NEIPAn sameutta. Tuoksussa sitruunaa, hedelmäistä happamuutta. Maku kirpeä ja melko epämääräinen. Ei kunnollista hedelmäisyyttä. Liikaa hiilihappoa ja vaisu kokonaisvaikutelma. Kuin kehnoa limonadia. Jostain syystä en tunnu millään löytävän tältä panimolta kelvollista juotavaa. Lyypekin Sudden Deathin Infestation Affliction -niminen DIPA paransi tunnelmaa. Sameaa, mehuista, trooppista hedelmää, täyteläistä. Pysyy kuivana, mutta ei kunnolla kerää katkeruutta loppuun. Oikein hyvää.

White Dogin It Was The Yeast All Along oli samea Nelson Sauvin -TIPA, hyvin kylmää. Mehuista ja täyteläistä. On aika makeaakin, eikä katkeruutta. Mutta ihan ok. Cervisiamin DIPA Django Juice jäi illan viimeiseksi. Vaaleaa ja sameaa, hedelmäinen, makea, karamellinen. Liian makea on tämäkin, ei jälkimakua. Jossain välissä join Takatalon tiskiltä Hagströmin Rauchweizenin, hyvää oli päivää myöhemminkin. Hauskaa oli taas, vaikka ehkä oluita olisi voinut valita hieman huolellisemmin. Mutta ehkä tällä satunnaisotannalla saa paremmin läpileikkauksen tilanteesta. Tarkoitus on palata paikalle toisenakin päivänä.