Mack Juleøl

Tromssan teollisen panimon oluita on jo pitkään saatu Suomeen. Jouluolutkin vanha tuttu, punaisenruskea ohutvaahtoinen makea, jopa imelä keskitäyteläinen olut. Esimerkiksi Koffin tuotteeseen verrattuna tämä ei kuitenkaan tunnu aivan niin esanssiselta. Humala olisi kiva yllätys, sitä ei ole tähänkään riittänyt.

Manchester United v. Blackburn

Tässäkin ottelussa kyse lähes paikalliskamppailusta, Blackburn ei ole kovin kaukana Manchesteristä. Viihdyttävä alku, aivan eri tason peliä kuin Birminghamissa, Blackburn pystyi pistämään hanttiin puolisen tuntia, kongolainen toppari Samba sai pallon täräytettyä ristikkoonkin. Sitten Cristiano Ronaldo teki kaksi maalia ja homma muuttui pakollisiksi kuvioiksi. Ensimmäinen maali Giggsin kulmapotkusta, kukaan ei vartioinut Cristianoa. Toinen vastahyökkäyksestä, Tevez juoksi läpi ja syötti vapaalle Cristianolle. Blackburnin Dunn sai 53. minuutin kohdalla toisen keltaisen, viimeinenkin syke sammui matsista. David Bentleyn paidan selässä luki Betnley: vitsi, vedonlyöntimainos vai virhe? Täydelliseltä vaikuttava sijoittujaihme Nemanja Vidic varmaan tällä hetkellä maailman paras toppari. Bobby Charlton istui katsomossa karvalakki päässä.

Birmingham v. Aston Villa

Birminghamin derby ei ole jalkapallon kuuluisimpia, koko kaupunkikin on omituisen vaisu imagoltaan. Se on hieman sääli, sillä Villa on kuitenkin Englannin menestyneimpiä ja Citykin on välillä väläytellyt. Mutta tunnelma oli väistämättä melko valju Rotterdamiin verrattuna. Kovaa vauhtia, mutta ei muita hienouksia, kehno tuomarikin. Villa meni ensi jaksolla johtoon omalla maalilla. Forssell pelasi toisen jakson ja tekikin tasoituksen puskemalla terävästi maalin edestä. Villa kuitenkin selvästi parempi ja Agbonlahor ohjasi päällä voittomaalin 87. minuutilla. Olen jo pitkään ihmetellyt miksi City pysyy pääsarjassa, niin heikko materiaali joukkueella on.

Feijenoord v. Ajax

Hollannin klassiekerista on viime vuosina lumous karissut, kun Rotterdamin räväkkä duunariryhmä Feijenoord on vaipunut alennustilaan. Ajaxilla on takana ehkä jalkapallon tarunhohtoisin historia, mutta nykyään sekään ei tahdo pärjätä Philipsin puulaakijoukkue PSV:lle. Tällä hetkellä kuitenkin kaksikko on sarjan kärjessä ja vanhaa jännitettä on sen verran jäljellä, osittain valitettavasti, että kohtaamiset järjestetään keskellä päivää, väkivaltaisuuksien minimoimiseksi.

Hollannin Eredivisielle on tyypillistä kolmekymppiset paluumuuttajat, jotka eivät ole enää saaneet sopimusta rahakkaimmista liigoista, Litmasen paluu Ajaxiin esimerkkinä. Nyt Feijenoordilla on tällaisia ainakin van Bronckhorst ja Makaay, ja he pistivätkin vauhtia hyökkäyspeliin. Makaay oli tehdä maalin heti alussa ja 28. minuutilla van Bronckhorst viimeisteli maalin upean lyhytsyöttökuvion päätteeksi. Ajaxin uruguaylainen uusi tähti Luis Suarez ei oikein päässyt sisään ja vaihdettiin tauolla tanskalaiseen Rommedahliin, joka tasoittikin välittömästi. Heti perään Feijenoordin paras mies kanadalainen Jonathan De Guzman teki pahan virheen ja Ajaxin 18-vuotias Siem De Jong (sukua Theolle?) vei jo amsterdamilaiset johtoon.

Oli hienoa nähdä Feijenoordin 36-vuotias Michael Mols toisella jaksolla kentällä Makaayn tilalla. Mols vaikutti 1999 Glasgow Rangersissa maailman parhaalta hyökkääjältä, mutta loukkaantui karmeasti eikä toipunut täysin koskaan. Nyt Mols hankki rangaistuspotkun, jonka Lucius ampui, Stekelenburg torjui, mutta De Guzman tasoitti reboundista. Ei enempää maaleja, vaikka kovaa vääntöä loppuun asti. Ajax-kapteeni Klaas-Jan Huntelaar ehkä lähimpänä voittomaalia. Ajax näytti tyytyväisemmältä tasapeliin, kokonaísuutena nautittava dramaattinen ottelu. Liverpoolin Dirk Kuijt katsomossa.

Nøgne Ø God Jul

Jo viime vuonna Suomeen saatu Grimstadin jouluolut on musta. Vaahto häipyy nopeasti, tuoksussa ainakin kahvia. Maussa on rusinaa, suklaata, lakritsaa ja yllättäen aivan selvästi diasetyyliä, se tuskin on harkittu vivahde. Täyteläinen, jopa täyttävä, makea, voltteja on 8,5. Jälkimaku ei ole kuiva, vaikka etiketin mukaan jenkkihumaloitakin keitoksessa, eivät pääse suklaasta läpi. Viimevuotisissa muistikuvissa tämä oli jotenkin mausteisempi ja ainakin jälkimaultaan kuivempi. Joulukuussa olut on tulossa hanaversiona Ouluunkin, yhteistuotantona Tampereen Plevnan kanssa, ensimmäinen Nøgne Ø -tynnyrituote.

Haandbryggeriet Nissemor

Joulupukin muorin mukaan nimetty norjalainen käsityöläisolut on tummanruskea, lähes musta. Vähän vaahtoa, mausteinen tuoksu. Maussa hieman lakritsaa, ei kovin vahva mallaspohja, itse asiassa yllättävänkin ohut näin tummaksi olueksi. Positiivinen yllätys todella reipas kuiva humalainen jälkimaku. Ehkä potku jää kuitenkin vähän puolinaiseksi, aineksia olisi saanut olla lisää. Itse alkoholipitoisuus 6% on riittävä.

Internacional v. Cruzeiro

Tämä ei ollut suora lähetys, mutta hyvin kiinnostava, koska en ole ennen onnistunut näkemään brasialialaista sarjapeliä. Onkohan Brasilian sarja vajonnut niin rappioon kuin väitetään? Eteläisen Brasilian jättiläiskaupungista, Porto Alegresta, tulevaan Internacionaliin on minulla tiiviimpi suhde, koska yksi kaikkien aikojen suosikkipelaajani chileläinen puolustaja Elias Figueroa pelasi siellä parhaat vuotensa 1971-76. Muita Internacional-tähtiä ovat olleet esim. Falcão ja Batista. Nykyään ehkä tunnetumpi on Porto Alegren toinen huippuseura Gremio. Perinteisesti Gremio on pelannut rumaa tehokasta eurooppalaistyylistä jalkapalloa, kun taas Internacional on kauniin brasilialaisen jogo boniton lipunkantaja. Cruzeiro tulee pohjoisempaa Belo Horizonten kaivoskaupungista, siellä on pelannut sellaisia legendoja kuin Dirceu, Jairzinho, Nelinho, Roberto Perfumo, Wilson Piazza, Renato, Ronaldo, Juan Pablo Sorin ja ehkä kaikkein suurimpana Tostão.

Mutta vanhat hyvät ajat ovat ohi, kaikki tähdet pelaavat nykyään Euroopassa. Porto Alegren Beira-Rio-satdionilla halvan näköisiä mainoksia, seisomakatsomo, kaukana kentästä, kamera matalammalla kuin Euroopassa, pelaajilla roikkuvat löysät peliasut. Brasilian sarja on loppumaisillaan, kolmanneksi viimeinen kierros, Sao Paulo on jo varmistanut mestaruuden, Cruzeiro on kolmantena, Internacional kymmenes. Tunnelmaa kentällä kyllä oli, sateesta huolimatta. Ei taktisesti mitään ihmeellistä, vapaapotkuissa muureihin näytti änkeävän huomattavasti hyökkäävän joukkueen pelaajia. Tylsää peliä, keskitaitavaa, melko fyysistä, mutta ei pelättyä ääriväkivaltaista meininkiä. Maajoukkuetason pelaajia sarjassa on edelleen jonkin verran, esim. Internacionalin keskenkuntoinen hyökkääjä Nilmar on pelannut maajoukkueen ohella Lyonissa yhden kauden. Kotijoukkueen paras ehkä oli keskikentän Magrão, jolla myös muutama maaottelu, samoin kuin Cruzeiron kapteeni Ronilla. Maalinteko ei näyttänyt missään vaiheessa todennäköiseltä, mutta 92. minuutilla Internacional sai tulkinnanvaraisesta tilanteesta vapaapotkun, jonka Alex tälläsi nätisti ylänurkkaan. Kuitenkin kokonaisuutena niin vaisu matsi, että tuskinpa tulee enää vaivauduttua katsomaan.

Getafe v. Barcelona

Madridin lähiöseura Getafen Coliseum Alfonso Pérez -areenan pääkatsomo kaartuu samalla lailla kuin Nya Ullevi. Getafe on saanut valmentajakseen Bernd Schusterin jälkeen toisen entisen Barcelona-tähden, Michael Laudrupin. Jälki pysyy vakuuttavana, Barcelona oli ottavana osapuolena koko ensi jakson. Nigerialainen sentteri Uche ajoittain häikäisevä, mm. oikea-aikainen kantapääpystysyöttö laatikkoon kovassa vauhdissa. 28. minuutilla sitten vapaapotkun jälkitilanteesta Manu Del Moral teki Getafen johtomaalin Barcelonan ranskalaisen topparipari Abidal-Thuram mokaillessa. En ymmärtänyt miksi Thuram pelasi keskellä ja Puyol laidalla. Rijkaardkin tosin huomasi tilanteen ja otti tauolla Thuramin tilalle Zambrottan ja Puyol keskelle. Myöskään en ymmärrä miksi Rijkaard peluuttaa Thierry Henryä, tai miksi Henry ylipäätään hankittiin, yksi yliarvostetuimmista pelaajista. Barcelona oli paha pettymys. Rijkaard otti Ronaldinhon ja Messin tilalle teinipojat Giovanin ja Bojanin. Tulos: Bojan otti sukeltamisesta varoituksen. Sysimustan Barca-illan kruunasi Zambrotta 85. minuutilla ottamalla suoran punaisen silmittömästä päällekarkauksesta. Pisteeksi i:n päälle 90. minuutilla Uchen syötöstä uruguaylainen Juan Ángel Albín teki Getafelle 2-0-voittomaalin, historiansa ensimmäisen Barcelonasta.

Liverpool v. Fulham

Suomalaisjoukkueiden kohtaaminen, lainapelaaja Kuqikin Fulhamin avauksessa. Liverpoolin jättimäisen Besiktas-voiton euforia oli varmaan vielä päällä, koska Benitez ei ollut vaihtanut yhtään pelaajaa, esim. Kuijt ei edes penkillä. Hiljainen hetki ottelun alussa, tuskinpa Tuusulan takia. Hyypiä veti heti alussa yllättäen vasemmalla alanurkkaan, mutta Niemi torjui. Englantilaista peruspeliä, Liverpool hallitsevampi, mutta ei kunnon paikkoja. Jakson lopussa hieman varkain Crouchin roikkupusku poikkipuuhun. Kuqin parina Fulhamin kärjessä kesällä Leedsistä tullut David Healy, joka on pommittanut läjäpäin maaleja Pohjois-Irlannin paidassa. Todella vaisu tässä. Fulham rimpuili hyvin toisellakin jaksolla. Niemi teki monta huipputorjuntaa, mm. Fabio Aurelion kierteiseen vapaapotkuun, vaikka oli jo lähtenyt eri suuntaan. Lopulta kentälle tullut Fernando Torres yllätti Niemen 81. minuutilla nerokkaalla vasurilla etunurkkaan. Loppunumerot vielä Gerrardin rankkarista, virhe tapahtui laatikon ulkopuolella.

Stuttgart v. Bayern München

Viime kauden yllätysmestari Stuttgartin ja jälleen kerran suurimman mestarisuosikki Bayernin kuumaverinen eteläisen Saksan hegemoniayhteenotto. Bayernilla ei ollut vielä tappiota tällä kaudella, mutta nyt se tuli ja rumasti. Stuttgart aloitti vauhdikkaasti ja 10. minuutilla maajoukkuekärki Mario Gomez ohjasi maalin sukupuolielimillä Magninin hyvästä syötöstä. Puolen tunnin kohdalla Bastürkin kierrelaukaus ohitti hitaan Kahnin ja teurastuksen täydensivät 10 minuuttia myöhemmin Cacau, Hilbert ja Gomez hienolla kuviolla Kahnin edessä, Gomezin toinen maali. Avointa nautittavaa hyökkäyspeliä, näin hyvää Stuttgartia en ole koskaan nähnyt. Bayernkin teki maalin, mutta väärällä tuomiolla se hylättiin, minusta Toni ei tehnyt virhettä puskukaksikamppailussa Meiran kanssa. Toinen jakso löysää pelailua, Lucio otti suoran punaisen kyynärpääiskusta. Stuttgartin maalivahti Schäfer lahjoitti Tonille lopussa kavennusmaalin. Bayernin avauksessa keskikentällä 17-vuotias Toni Kroos, ei oikein päässyt esille. Murskatappio nosti punan Uli Hoenessin poskille ja Karl-Heinz Rummenigge virnuili vinosti, jokohan ihmemies Hitzfeld saa kenkää?

Sunderland v. Newcastle

Koillisen työläiskaupunkien paikalliskamppailu, Tyne/Wear-derby, on Englannin kuumaverisin. Osuvasti luin kesällä historiateoksen vastakkainasettelusta, joten tämä ottelu päivitti mukavasti tilanteen. Sunderlandin puheenjohtajana nyt Niall Quinn ja managerina Roy Keane, vanhat vihamiehet Irlannin maajoukkueessa. Sekavahko alku, mutta Sunderland ensi jaksolla selvästi terävämpi, skotti Ross Wallacella ja Michael Chopralla hyviä paikkoja. Newcastlen ex-Leeds-peluri Alan Smith pelasti yhden varman maalin. 52. minuutin kohdalla sitten lyhyen kulman jälkeen Sunderlandin Danny Higginbotham puski johtomaalin. 13 minuuttia myöhemmin Newcastlen toisen Leeds-kasvatin James Milnerin löysä syötöksi tarkoitettu liru pomppi takanurkkaan. Lopussa joukkueet hieman väsähtivät, ehkä tasapeli ei ollut mikään katastrofi kummallekaan. Chopra sai vielä kerran pallon poikkipuuhun. Sunderlandissakin entinen Leeds-pelaaja, irlantilainen pakki Ian Harte. Myös Newcastlen kolmas ex-leedsiläinen Viduka avauskokoonpanossa. Hyvä kuuma tunnelma Stadium of Lightilla koko ajan. Newcastlen mystinen omistaja Ashley harakka/viivakoodipaidassa fanikatsomossa.

Hereford v. Leeds

Hämmästyttävästi avautui tilaisuus nähdä Englannin kolmannelle sarjaportaalle pudonneen suosikkijoukkueeni Leedsin ensimmäisen kierroksen FA Cup -matsi. Vastassa neljännellä portaalla vaikuttava Hereford United. Walesin rajalla sijaitseva Hereford on paremmin tunnettu siideristä, SAS-miehistä ja nautaeläimistä kuin jalkapallosta. Leedskin on nyt minulle täysin tuntematon, pelaavasta kokoonpanosta en tuntenut ketään, kun Celticissä pitkään pelannut kapteeni Alan Thompson ei esiintynyt. Manageri on toki liiankin tuttu Dennis Wise.

Suhteellisen tasaista peliä, vaikka Leeds kyllä hallitsi ensi jaksoa. 19-vuotias Jonathan Howson ehkä taitavin pelintekijänä. Ranskalainen Sébastien Carole laukoi muutaman kerran terävästi. Leedsin oikeana pakkina Rui Marques, joka esiintyi MM-kisoissa 2006, tuli Angolan joukkueeseen 72. minuutilla sekä Meksikoa että Irania vastaan. Herefordkin pystyi luomaan maalipaikkoja vastahyökkäyksistä. Pelin laatu ei tietenkään vakuuttanut, kun on tottunut katselemaan otteluja aivan eri tasolta.

Toinen jakso masentava, Hereford oli paljon lähempänä voittoa. Lionel Ainsworthilla paras paikka, mutta terhakan puskun pystyi refleksitorjumaan tanskalainen Casper Ankergren. Myös puolustaja John McCombe oli lähellä maalintekoa, hyökkääjä Theo Robinson muuten hyvin innokas. Uusintaottelu on Elland Roadilla, toivottavasti siellä onnistuu. Leedshän on pelannut tällä kaudella hyvin, nousu on mahdollinen, vaikka kauteen oli lähdettävä -15 pisteen takamatkalta taloussotkujen vuoksi.

Herefordin Edgar Streetin stadion pieni (kapasiteetti 7700, suurin osa seisomapaikkoja), mutta täynnä äänekästä yleisöä. Ruoho todella hienossa kunnossa. Viasatin kuvanlaatu loistelias, erittäin hyvä ruotsinkielinen selostus.

Sinebrychoff Jouluolut

Suomen suurpanimoista ainoa, joka on tänä vuonna tuonut vahvan (6%) jouluoluen markkinoille. Tummanruskea, häviävä vaahto. Löysä tuntuma, kevyesti makea, keinotekoinen karamellinen esanssimaku.

Jacobsen Golden Naked Christmas Ale

Carlsbergin "pienpanimolinjan" joulutuote on kauniisti meripihkan värinen pintahiivaolut. Etiketin mukaan monenlaista maustetta pitäisi löytyä, sitruunaa, lakritsia, kanelia, fenkolia. Epäilyttävin ainesosa on luumumehu. Näin uhkaavat ennakkotiedot pistävät pelkäämään pahinta, mutta itse maku on paljon hillitympi. Makeutta on lähes epämiellyttävyyteen asti, mutta kirpeää potkuakin on mukana. Kun kyse on kuitenkin jouluoluesta, niin monimuotoisuus ei ole synti. Tämä on suhteellisen ryhdikäs, joskin oluen lämmetessä makeus alkoi korostua liikaa. Perustuntumassa on ehkä jotain skottilaisen wee heavyn tapaista, ei toki tietenkään niin maltaisena. Oluen nimi erikoinen, kun väri ei ole lähelläkään kultaista. Naked on ehkä tölväisy kilpailijaan päin Skagerrakin taakse, Nøgne Ø:hän tarkoittaa alastonta saarta.

John Farrow: Hondo

Hankin tämän leffan jo kesällä, mutta se ei ole edennyt katselujonossa. Vuosikymmeniä esityspaitsiossa ollut kovamaineinen Batjac-western tulee huomenna harmittavasti televisiosta, joten päätin katsoa sen nyt, edes päivän etuajassa. Intiaanitarina, suhtautuminen suhteellisen sympaattista heihin. 3D-elokuva, toimintakohtauksissa satsattu syvyyskompositioihin. Alkuviikon Atomic Cityssä kidnapattu pikkupoika Lee Aaker esiintyy myös tässä. Henkilökohtaisesti tykkään enemmän urbaaneista saluunawesterneistä kuin näistä intiaanit&ratsuväki-saagoista. Vaikka elokuva on ihailtavan kompakti, tiiviin pienimuotoinen, se oli silti pienoinen pettymys, Hamlet-tyyppinen tarina on hieman liian sentimentaalinen minun makuun. 80 minuutin elokuvassa on hämmästyttävästi intermission.

James W. Hall: Red Sky at Night

Parin pettymyksen jälkeen vähän parempi Florida-romaani. James Hall on vanha suosikki, seurasin miehen uraa tiiviisti vahvasta avauksesta, Under Cover of Daylight (1987), alkaen, mutta 90-luvun puolivälissä aloin hieman kyllästyä samojen teemojen pyöritykseen. Tämä kirja ilmestyi 1997 ja pääsi siis luettavaksi 10 vuoden viiveellä, tuskin olisi päässyt nytkään ilman lähestyvää Floridan matkaa.

Mutta romaani on ok, tapahtumat sijoittuvat Key-saarten ääripäihin, Key Largoon ja Key Westiin. Hallin omalaatuinen peruspäähenkilö Thorn edelleen mukana. Chandler/Marlowe -tyyliin Thorn vaikuttaa sellaiselta mieheltä, jollainen yliopistokynämies Hall ehkä haluaisi olla. Heti avauskohtauksessa Thorn pätkii baarissa turpaan delfiinien tappamiselle naureskelevaa SA (Steroids Anonymous) -muskelimasaa. Tyyppi juo Coors Lightia ja nimi on Dingo. Varsinaisesti kyseessä on lääketieteellinen trilleri, hyökkäyksen kohteeksi joutunut Thorn osittain halvaantuu ja päätyy puoskariryhmän käsiin. Poikkeuksellisen vaikuttava kookas psykopaattitappajasairaanhoitaja, heijastuu mielenkiintoisesti Suomen työmarkkinasyksyyn. Carl Hiaasenin vaikutus ehkä näkyy groteskeissa roistohahmoissa. Loppupuoli on melko rutiinimaista meriactionia, kirja jää aika lailla Hallin parhaita heikommaksi.

Belhaven Fly Half, real ale

Kirkas hyvin vaaleankeltainen skottiale, raikas pehmeä kevyt, 4%, hedelmäinen, voimakkaasti humalainen. Oikein mukava, tosin tässäkin taustalla vienosti jokin ikävä sivumaun tapainen, joka on häirinnyt viime aikoina Leskisen realeja. Ei ilmeisesti niin tuoretta kuin pitäisi. Nimi viittaa rugbyyn, fly half on jonkinlainen keskikenttäpelaaja, taktisesti tärkeä rooli. Hanalabelissä näkyykin ronskin näköinen hiippari, jonka pärstään on maalattu Skotlannin lippu. Oluthuone Leskinen, 8.11.2007.