Nepomucen Belma

 Siirryin Nowogradzka-kadulla itään päin, seuraavaksi arviointiiin Jabeerwocky -sanaleikkibaari. Täällä isompi terassi, muutenkin tilavampi. Sama konsepti kuin edellisessä baarissa, hieman enemmän oluita tarjolla. Oluiden tyylit hieman himmeästi esillä liitutaululla. En tykkää etukäteen tutkia oluiden arvioita reissuilla, vedän sitten sokkona tuntemattomia. Tulokset senmukaisesti vaihtelevia. Nepomucenin panimo on jo kauempaa tuttu, mutta nyt sitten vahva Belma-NEIPA eteen. 7,8 %, samea, mehua on, mutta ei täysin raikas. Trooppista hedelmää voimakkaasti, mutta ei katkeroa. Jotenkin puolitiehen tämäkin olut tuntuu jäävän. Jostain syystä loppua kohti kuitenkin vaikutelma parani. Varsova, Jabeerwocky, 8.9.2021.

Podgórz Siostra Bożenka

 Kun sain ruokaa sisään, piti vielä hankkia pullovettä hotelliin. En ole tietoinen Puolan bakteerikannasta, mutta perinteisesti en ole juonut kraanavettä Tallinnan eteläpuolisilla entiseen Varsovan liittoon kuuluvilla alueilla. Veden hankintaan meni helteisessä säässä aikaa yllättävän paljon, jotenkin olen nyt menettänyt otteen korona-aikana näihin perusrutiineihin. Lopulta homma hoidettu ja pääsin ensimmäiseen Varsovan craft-baariin. Aivan hotellin vieressä tietysti, en sentään ihan amatööriksi ole ajautunut. Kufle i Kapsle, voi arvailla, mitä nimi merkitsee, mutta en lähde siihen. Perinteinen pubi, puukalustoa, mutta muovisempaa craft-tarjontaa. Päädyin jenkki-IPAan läheltä Bydgoszczin suurkaupunkia Puolan keskeltä,  6,0 %, 70 IBU, ruskeaa. Voita tuoksussa, voivoi. Olisiko siis diasetyyliä, mutta ehkä se on enemmän Mosaicin kissanpissaista vetoa. Maltainen kokonaisuus, ei hedelmää kunnolla, ei varsinkaan sitrusta. 20 hanaa, joskin vain 12:ssa nyt täytettä. Puoli litraa 17 zlotya eli noin 3,70€. Kaksi käsipumppua tyhjänä. Varsova, Kufle i Kapsle, 8.9.2021.

Książęce IPA

 Puola on jäänyt itselleni kovin vieraaksi, asia on harmittanutkin usein. Runsaat viisi vuotta sitten tein lopulta ensivierailun Krakovaan. Se oli työmatka ja tutustuminen kaupunkiin jäi pinnalliseksi. Mutta Krakova on siis periaatteessa tsekattu, joten seuraavaksi on ollut tarkoitus ottaa haltuun pääkaupunki Varsova. Olen pyöritellyt suunnitelmia vuosikausia ja pisimmälle pääsin viime elokuussa koronan ensimmäisen aallon jälkeen. Varasin jo lennot ja hotellin, mutta Finnair kylmästi peruutti lennot. Päädyin sitten lopulta Riikaan, joka olikin mukava reissu. Nyt sitten uusi yritys Varsovaan. Lähes vuosi kulunut Riian keikasta, en ole ulkomailla sen jälkeen käynyt. Puolassahan koronatilanne on jo pitkään ollut hämmästyttävän hyvä, Euroopan paras. Ehkä virallisia raportteja voi epäillä, mutta kahdesti rokotettuna näytti matkasuunnitelma varsin suoraviivaiselta. Omakannan Covid-rokotesertifikaatti mukaan ja täytin netissä ennen matkaa Puolan viranomaisten lomakkeen, jossa piti kertoa vierailukohteet. Finnairkaan ei nyt pettänyt. Varsovan kentällä näytin tullitytölle Omakannan QR-koodia ja sillä irtosi Puolaan saapuminen. 

Krakova ja Varsova ovat niitä suhteellisen harvoja keskieurooppalaisia kaupunkeja, joilla on suomenkielinen nimiversio. Sehän kertoo, että kaupungit ovat olleet merkittäviä Suomen kannalta. Sodassa tuhottu ja kommunismin runtelema Varsova ei ole mikään tunnettu turistikohde, mutta nykyään modernia vireyttä pitäisi löytyä, esim. korkeita uusia rakennuksia on lähes pohjoisamerikkalaiseen tai ainakin Frankfurtin tyyliin. 

Finnairin koneessa ei ollut syötävää. En halunnut Varsovan kentälläkään syödä ja se ratkaisu sitten kostautui. Keskustaan menevää junaa piti odottaa puoli tuntia ja itse junakin mateli hitaasti. Jouduin ostamaan kaksi 20 minuutin lippua. Konduktööri ei sentään sakottanut vanhentuneesta lipusta. Lopulta pääsin keskustaan ja sain hotellihuoneenkin varmistettua. En ollut oikeastaan nyt mitenkään valmistellut reissua, kun ajattelin, että korona estää kuitenkin jollain tvistillä koko homman. Olinkin sitten H.Moilasena Varsovan keskustassa olutta etsien. Untappd ei näytä olevan Varsovassa suosittu, vain pari verified venueta löytyy. Onneksi löysin paikallisen Ontap.pl -sivuston ennen reissua, joten en aivan sokkona ollut. Vanha kunnon Ratebeer.com tarjosi myös jonkinlaisia osviittoja. 

Olut ei kuitenkaan tässä vaiheessa kiinnostanut, koska oli tosiaan nälkä. Yritin vielä viimeisellä voimilla yhdistää craftia ruokaan ja kävin Hopiton ovea katsomassa, tarjolla pizzaa ja craft-olutta. Eihän se auki ollut, joten sitten ajauduin ihan perustrattoriaan Antonioon. Pizzaa löytyi ja pullossa paikallista IPAakin. Näyttää paikalliselta, mutta Asahin omistuksessa on, se oli arvattavissa tällaisessa paikassa. 5,4 %, 35 IBU, mittava humalalajikesarja: Citra, Mosaic, Cascade, Centennial, Azacca, Pekko. Kirkas ja ruskea, maltainen ja kuiva. Ei paljoa katkeroa, mutta ei oikein hedelmääkään. Varsova, Trattoria Antonio, 8.9.2021.  

 

Ranska - Suomi 2-0

 Viimevuotisen shokkitappion jälkeen Ranskalla nyt tosi kyseessä Suomea vastaan MM-karsinnassa. Nissilä avauksessa, Valakari penkillä, en täysin ymmärrä. Toivio ja Sparv edelleen poissa, L. Väisänen ja Schüller jatkavat. Ranskalta Mbappe ja Kante monien muiden tavoin poissa, mutta kovia korvaajia Lyonissa kentällä. Hiljainen hetki ottelun alussa kovaonnisen Jean-Pierre Adamsin muistolle. Schüllerille varoitus heti 3. minuutilla. Ranska piti palloa, runsaasti kulmapotkuja. Kamara alusti 12. minuutilla Suomen hyvän hyökkäyksen. Nissilä on hyvä, mutta onko silti yhtä hyvä kuin Valakari? Joka tapauksessa Suomi sai puolittaisia paikkoja. 25. minuutilla sitten isännät rankaisivat, kaunis kuvio, Benzeman syötöstä Griezmann viimeisteli vasurin ulkosyrjällä alanurkkaan. Puoliskon loppuvaiheessa vähemmän tilanteita, tempo hieman laski.  

Toisella puoliskolla Ranska painosti, Uronen loukkaantui. 53. minuutilla Urosen laidalta pienestä kulmasta Griezmann tuikkasi toisen maalin. Yksilötaito usein ratkaisee otteluja, niin nytkin. Uronen oli jatkossakin vaikeuksissa, tunnin kohdalla Griezmann lähellä hattutemppua huippukuvion jälkeen. 62. minuutilla Valakari sisään, Uronen lopulta sivuun. Pukille varoitus. Noin 85. minuutin kohdalla Suomella hyvä jakso, pari tilannetta, Pukki kaatui boksissa, mutta ei pilkkua. Hyvää Suomen innokkuutta lopussa, Ranska ei päässyt helpolla, mutta tasoero oli tietysti selvä. Kakkostilasta lohkosta taistellaan edelleen, mielenkiinto säilyy. 

CoolHead Experimental 26 Sabro Biotransformatation

 Tuusulan panimo pukkaa nyt Panemaan lisää kokeellista kamaa. Tässä Sabro-NEIPAssa jo reippaammin hermomyrkkyä, 7,9 %, 0 IBU, kaikki humalat käymisaikana. Samea, sitruksen tuoksua. Minttua maussa, raikasta hedelmääkin, mutta myös vähän kalkkia. Sabro on taas tietysti väärä valinta olueen, mutta eihän tätä olisi pakko ollut tilata, maksaa ja juoda. Katkeroa aika vähän, heh. Sabro-olueksi tämä ei ole pahimmasta päästä, mutta kyllähän käytännössä mikä tahansa muu humala olisi ollut parempi ratkaisu. Panema, 7.9.2021. 

Varastopanimo Sahti

 Ilkka Sysilän jakeleman näytesetin kruununa sitten joutsalaista sahtia patenttikorkkipullosta. Tällaista en muista ennen nähneeni. Parasta ennen 9/2021, joten ei tässä pitkää säilyvyyttä luvata. Kylmäketju on kuitenkin katkennut, ainakin itse kuljettelin pulloa pari-kolme tuntia repussa viime lauantaina. 7,0 %, IBU-lukema vedetään setin aiempiakin alemmas, nyt vain 7. Taitaa kraanavedessäkin olla enemmän katkeroita. Tummahkon ruskea, samea, ei vaahtoa, joitakin kuplia syntyy. Mausteinen kuivahko, jopa pihkainen tuoksu. Banaania voi ehkä löytää, mutta hyvin lievästi. Matalat hiilihapot, hiivaleipää, kuivattuja hedelmiä, makeampaa otetta myös, karamelleja. Varsin puhdaspiirteinen sahti on kyseessä, keveämpää ja kuivempaa tasoa.

Varastopanimo Varasto-olutta

 Joutsasta nyt sitten Sysilän toimittamaa olutta, jolla ei mitään suoraa yhteyttä sahtiin. Ehkä tämän olisi voinut tsekata ennen Nenätippua, mutta nyt meni näin päin. Näppärästi retrotyyliin suomalaistetusti nimettyä lageria, 5,3 %, IBU vain 9. Kun Varastopanimo nyt näyttää ilmoittavan katkeropitoisuudet kaikissa etiketeissään, niin ehkä tulossa on kovempien lukujenkin oluita. Suhteellisen tummanruskeaa, ei aivan kirkasta, ohuehko, mutta kestävä vaahto. Mallasta ja paahtoleipäisyyttä on aromeissa. Maku on makeahko, todellakin leipäinen, melkein odottaisi ruismallasta, mutta sitä ei ole käytetty. Hiilihappotaso on keskitasoinen, aika lailla kohdallaan tähän tyyliin. Ei mitään sivumakuja, mutta vähän enemmän ryhdikkyyttä ja täyteläisyyttä voisi toivoa. Wieniläisen lagerin ominaisuudet eivät kaukana ole, mutta aivan sellainen tämä ei ole. Katkeruuskaan ei haittaisi, mutta sitä tässä ei tietenkään ole IBU-arvonkin paljastamana. Aika näppärää silti, lisää lagereita vaan peliin.

Varastopanimo Nenätippu

 Helsingin SOPPissa tuli maisteltua Joutsan Varastopanimon sahtia, joka olikin miellyttävää. Nyt sitten sain turmion trokarina toimivalta Ilkka Sysilältä kolmen pullon näytesarjan panimon tuotannosta. Ajattelin näiden oluiden jatkavan mukavasti Päijät-Häme -sessiota Ant Brew'n kaksikon jälkeen, mutta Joutsahan näköjään kuuluu Keski-Suomeen. Olen liittänyt Joutsan aina yhteen Hartolan ja Sysmän kanssa Päijänteen itäpuoliseen sahtivyöhykkeeseen, joten maakuntaraja tuli yllätyksenä. Varastopanimo ei siis pelkkään sahtiin keskity, vaikka selvä painotus siellä taitaa ollakin. Joutsassahan on aiemminkin toiminut kaupallinen sahtipanimo, jonka tuotetta pääsin kokeilemaan 2008. 

Itselläni on Joutsan olutskeneen muutakin tarttumapintaa. Marraskuussa 1996 osallistuin Suomen Olutseuran matkalle Tšekkiin, pyörimme lähinnä Prahassa, mutta kävimme myös bussilla Pilsner Urquellin panimossa Plzeňissä. Epäsosiaalisena henkilönä en juuri kanssamatkailijoihin verkostunut. Praha oli silloin jo ennestään tuttu kaupunki ja kuljeskelin omia reittejäni. Paluulento Helsinkiin viivästyi sumun takia vuorokaudella ja Prahan lentokentällä tuli sitten juteltua pitkään Joutsan Jouto-Tupa -panimon avainhenkilön kanssa. En muista miehen nimeä, mutta olutkokemuksia tuli vaihdettua perusteellisesti lentokenttäoluiden parissa. Antti Rädyn Beerfinland-sivuston mukaan kyseessä oli Jari Kupiainen. Kävin myöhemmin ohikulkumatkalla Joutsan panimobaarissakin, tarjolla ei ollut sahtia vaan silloisen pienpanimobuumin mukaisesti vaaleaa ja tummaa lageria. Join Tuvan Tummaa, eihän se kummoista ollut. Ravintola Jouto-Tupa on hämmentävästi kai edelleen hengissä, mutta Varastopanimo toimii eri sijainnissa. Varsin lähellä kuitenkin Ravintola Kellarin yhteydessä. 

Nenätippu on sahdin ja baijerilaisen vehnäoluen sekoitus, tai yhdistelmä, valmistustapa ei tiedossa. Vain 5,0 %, katajaa mukana. IBU-lukemakin etikettiin ylpeänä painettu, se on 8. Sameaa, vaaleanruskeaa. Oluthan tuoksuu sahdilta, miksei myös weissbieriltä. Estereitä, purukumia, hedelmää, leipäistä maltaisuutta. Tuoksu on hyvin voimakas, voimakkaampi kuin normiweizenissa. Maku on leipäisen hedelmäinen, jokin persoonallinen mausteinen vivahde mukana, olisiko katajan tuottama efekti. Aivan samaa en muista sahdeista bonganneeni, voihan se olla jotain muutakin. Ei liian makea, oikeastaan kohtuullisen kuiva. Täyteläisyys on huomattavankin tukevaa näin kevyelle oluelle. Ei tällainenkaan olut ole suosikkityylejäni, mutta kyllä tätä silloin tällöin mielellään juo jatkossakin. 

Ant Brew Lemon Tek

 Kolmas ja viimeinen Ant Brew'n tuliaiskolmikosta. Tämäkin 6,0 %, nyt sour ale, mausteina kolmea pyrettä, lime, verigreippi ja veriappelsiini. Nyt jo vähän vanhempi olut, astiointipäivä 20.5.2021. Edellistä keltaisempi ja kirkkaampi olut, vaahtoa ei oikeastaan sen enempää. Nyt on raikkaampaa happamampaa tuoksua, jossa mukana hyvin myös hedelmäisyyttä, sitrusta ilman muuta. Maku on kohtuullisen hapan, sitruunaisella tavalla. Selvästi edellistä olutta ryhdikkäämpää menoa, vaikka en tästä tyylistä tykkääkään. Takatilassa ei tukea, mutta ihan mielellään tämän tölkin tyhjentää. Vielä ei Ant Brew'n repertuaari ole kovin suurta vaikutusta tehnyt, mutta jatkotuotantoa voi odottaa mielenkiinnolla.

Ant Brew Dumpster Diver

 Kuukauden takaisen Ant Brew -vierailun matkaeväitä on edelleen jäljellä. Nyt testiin keskimmäinen tölkki, tämäkin wasted potential -hävikkisarjaa. Wit Beer, eli siis ilmeisesti belgityylinen vehnäolut witbier, 6,0 %. Appelsiininkuorta, pyrettä granaattiomenoista ja viikunoista, tölkityspäivä 15.6.2021. Oranssi samea olut, hyvin heikko vaahto. Tuoksussa sitrusta selvästi, maussa erittäin vähän karbonointia, lähes flättiä. Hedelmäinen on, mutta ei oikein belgiestereitä. Jälkimaku on vaisu, niin kuin oikeastaan maku kokonaisuutenakin. Ei happamuutta, ei oikein mausteitakaan.

Suomi - Kazakstan 1-0

 Kahden tasapelin jälkeen MM-karsinnassa pakkovoitto edessä Olympiastadionilla. Kazakstanin peliä olen nähnyt viimeksi 2007, mutta uhkaavasti joukkue pelasi tasapelin Ukrainaa vastaan. VAR käytössä ensi kertaa Suomessa. Vieraiden avauskokoonpanossa hätkähdyttävän niminen Georgi Žukov. 5-3-2 -asetelmalla Kanerva aloitti, Toivion tilalla hieman yllättävästi Leo Väisänen. Sparvin paikalla Schüller, Onni Valakari sai lopulta peliaikaa, samoin Robert Taylor. Suomi hallitsi avauspuoliaikaa, Valakari aktiivinen ja Taylorilta hyvä veto, mutta ei tulosta. 

Kazakstan yritti tauon jälkeen saada aloitteen itselleen, mutta vähitellen ote siirtyi taas Suomelle. Ei kuitenkaan isoa tasoeroa, Kazakstan kohtuullisen hyvä, tai sitten Suomi vaatimaton. Tunnin kohdalla onneksi ratkaisutilanne, Uronen keskitti ja Pohjanpalon terävä pusku upposi takanurkkaan. Lopussa hermostumista, mutta Suomen ote piti. Urho Nissilä ja Kaan Kairinen sisään, molemmat pelasivat hyvin, mutta ei lisää maaleja. Minimituloshan tämä oli, ei vakuuttavaa, mutta kolme pistettä on kolme pistettä. 

 

Sonnisaari Pullukka NEIPA

 Siirryin Mikkeller Bariin juomaan Salaman Hoppy Rascalia, mutta jouduin keskelle läähättäviä Mikkeller Running Clubin jäseniä. Salaman olutta ei liitutaulun perusteella ollutkaan enää tarjolla, joten häivyin nopeasti paikalta. Ruttolinnussa olisi ollut pari Laugarin IPAa, mutta tilasin La Rullesin winter alea ajatellen tulevia Olutposti-arvioita. Yritän saada sinne monipuolisesti erityylisiä oluita. Harmittavasti huomasin sitten juoneeni samaa olutta jo viime lokakuussa. Lopulta sitten Rööperin Hopstopiin, jossa Untappdin mukaan oli tarjolla Sonnisaaren Pullukkaa. Tarjoilija oli saapuessani toisaalla ja seinätaulu näytti siltä, että Pullukka loppunut. BrewHeartin Hop Wheelsiä olisi ollut, mutta jatkoin matkaa Punavuoren Ahveneen, jossa tiedustelutiedon mukaan Pullukkaa mahdollisesti olisi. Kalaravintolathan eivät ole Untappdissa. Lopulta onni potkaisi ja pääsin oululaisen oluen kimppuun.

Pullukassa 7,0 %, Citra, Strata ja Mosaic. Sameaa tavaraa, sitrusta tuoksussa. Mehua on, ananasta ja persikkaa, silti kuivaa. Hyvä runko, mallaskin taustalla hyvin kuvassa mukana. Kuivuus kääntyy mukavasti katkeruudeksi. Pehmeää on, appelsiininen yleisvaikutelma. Ei ehkä kovin monimuotoinen, mutta tällaisiahan modernit IPAt on. 

Disclaimer: olen Sonnisaaren pienosakas.

Tuju Etko Road Warriors

 Lappeenrantalaisherttoniemeläinen yhteistyö-TIPA, 10,5, Citra, Mosaic ja Idaho 7. Samea on, trooppishedelmäinen tuoksu. Maku on mangoa ja aprikoosia, vähän myös alkoholin tuomaa väkevyyttä. Ei katkeruutta, kohtuullinen juotavuus. Näin vahva IPA on vaikea laji ja tarpeeksi pehmeäksi tässäkään ei ole kokonaisuutta saatu. Juova, 4.9.2021. 

Tuju Vermont Ravit Lähtö #11

 Lappeenrantalaisen Tujun erinomaisesti nimettyä NEIPAa olen muutaman version juonut, mutta hämmentävästi nyt on jo edetty Lähtöön 11. Edelleen 6,5 %, Amarillo, El Dorado ja Vic Secret. Juovan baarimestarin mukaan aivan uutta tuotantoa, joten pääsin tuoreen kaman ääreen. Aika kirpeää on, kuivaa, greippinen ote, jopa persoonallinen. Katkeroakin jälkihöyryssä. Sumukaljat parhaimmillaankin muistuttavat helposti toisiaan, mutta tässä on tosiaan omintakeista otetta. Ei millään lailla epämiellyttävästi, joten usko Tujuun pysyy vankkana. Juova, 4.9.2021.

Olari Rooftop Runner

 Olarin tämänkertaisen näytesetin vahvin olut, tupla-NEIPA, siis NEDIPA, 8,3 %, puhtaasti Uuden-Seelannin kamaa humaloinnissa, uutena kokemuksena Taiheke, mukana myös Rakau, Waimea ja Nelson Sauvin. Etiketissä näkyy myös 21, mutta ei tietääkseni suoraa yhteyttä panimon 21-oluisiin. Sameaa, nyt jo NEIPA-sameaa, vaahto hiipuu nopeasti pois. Tuoksussa kannabista, sitrusta ja ananasta. Maku hyvin hedelmäinen, makeahkoa trooppista hedelmää raikkaasti, aukeaa hienosti. Omat makumieltymykset ovat vähitellen siirtyneet tähän suuntaan, hedelmäisyys tuntuu hienolta. Juotavuus tässä  vahvuudessa aivan huikeaa, tässä ei ole mitään raskautta. Kuohkeaa kamaa, mallas tuntuu riittävästi, ei tätä aamiaismehuksi voi erehtyä luulemaan. Takatilassa on sitten hieman puutetta, vielä kun tähän saisi kunnon katkeruuden, niin tasapaino olisi optimaalista. Oikein nautittavaa silti nytkin. Aistit ei ehkä enää herkimmillään, mutta kyllähän tämä tuntuu päivän parhaalta oluelta ilman muuta.

Olari Crusty Curb

 Olarin panimobaarissa iltapäivällä istuessa Janne ja Ville ihastelivat tämän oluen ominaisuuksia. Tuskin maltoin odottaa, että pääsen itse maistelemaan. West Coast IPA, 7,1 %, Cascade, Columbus, Centennial, Idaho 7, Simcoe, joten tämäkin melkoista old school -nostalgisointia. Ilmeisesti pizzaolueksi suunniteltu (kuulinkohan Hanna Montosen nimen?), etiketistäkin voi lievällä mielikuvituksella erottaa herkkusieniä, juustoa ja salamia. Kevyesti samea, mutta ei todellakaan läpitunkevan sumuinen, vaalea, isokuplaista hiipuvaa vaahtoa. Tuoksu on varsin maltillinen, mutta kyllä sieltä sitrushedelmää erittyy. Maku on reilusti sitrushedelmäinen, varsin kuiva, greippiä ja klementiinin valkeita osia. Pehmeä, mallas tyrkkää tukensa anteliaasti esiin. Takapurentaa löytyy, katkeruutta on, mutta ehkä ei niin itsepintaisesti kuin iltapäivän Dayz of Oldissa. Mutta siis katkeroa on aivan riittävästi. Onhan tämä mainio, ehkä nyt tasapainoisin esitys Olarilta WCIPA-sarjassa. Pihkaa ei erityisemmin ole, mutta se onkin minusta optionaalinen, monissa alan klassikoissakin se on sordinoitu piiloon. Nyt sitruksen, maltaan ja katkeron osuudet ovat varsin mukavassa harmoniassa.

Olari Pien Kid Gorgeous Micro IPA

 Olari on taas tällä viikolla tölkittänyt oluitaan ja sain nyt näppärästi tuoreena näytepaketin kotiutettua. Viime kerrallahan oli asiassa hilpeitä logistisia viiveitä. Selvä Arde-merkintäkin oli nyt kirjoitettu sixpackin kylkeen. Ensimmäisenä maistoon kollaborointituotos naapurikaupungin Pien-panimon kanssa. Vain 3,2 %, Enigma, Mosaic, Nelson Sauvin. Nopeasti katoavaa vaahtoa, kauniin samea kellertävä väri. Tuoksussa todella voimakkaasti kuivaa sitrusta, käytännössä greippiä. Maku on kuiva, yllättävän kiinteä, jopa täyteläinen. Ensituntuman perusteella vahvempi olut, mutta kyllähän mallaspohjan keveys sitten tulee esiin. Kuivuus ja jopa katkeruus korostuu oikein hienosti. En välttämättä ole oikea henkilö arvioimaan näin kevyttä olutta, mutta tämä voi olla paras juomani olut tässä sarjassa, ainakin kotimaisista. Makua on todella runsaasti. Tuoretta ja raikasta, esimerkiksi liikuntasuorituksen palautusjuomana tämä toimisi suvereenisti.