Alkukesän tasting 2026

Saimme vielä mahdutettua kalentereihin Finnoon kartanon oluttastingin ennen kesäkiireitä. Kokoonpano nyt totutusti laajennettu kuuteen maistelijaan eli Juha Heinänen, Matias Kainulainen, Janne Keskisarja, Micael Näse ja Matti Saarinen. Tällä kertaa toin itse oluita tavallista enemmän, Kanadasta ja Oulunsalon Pikkaralasta. Osan olin jo maistanut ennestään, joten pystyin skippaamaan ne tai ottamaan hyvin pienen annoksen. Näin kapasiteettia säästyi muihin oluisiin ja kestävyys riitti tällä kertaa oikein hyvin. Aloituksena Karu Schwarzbier, joka oli auennut oma-aloitteisesti jo Jannen ostoskassissa. Olut minulle ennestään tuttu, joten siitä ei sen enempää. Pikkarala First Time Pilsner, 4,3 %. Veltto, vähän epämääräinen. Yrttimäinen, omalaatuinen. Pikkarala Hedonisti Latte Stout. 5,1 %. Heikko, vähän maitoinen maku, ohut, en tykkää. Karu American Lager, tämäkin varmaan tehty 1000 Lakes Distilleryssa, 4,5 %. Hyvin vaalea, hieman maltaisuutta, muuten hyvin mauton. Sinänsä puhdas. Kurikan Lakkitehdas Kulo A Kusikivi, 6,1 %. Vahva lager, makeahko, vaisu. Kulo Iisakki Dubbel 5,1 %. Ruskea, samea. Hieman makea. Ei belgiesteriä. Kehno.

Third Moon All My Friends All My Buds, 6,5 %. Trooppista hedelmää tuoksussa. Hedelmäistä on, ehkä vähän ohut, join jo aiemmin Kingstonissa. Blood Brothers Father of the Sun, 7,0 %. Hyvin vaalea. Pehmeä, kuiva, varsin ohut tämäkin. Third Moon Past Lords 2026 9,5 %. Vahva doppelbock. Tummanruskea. Maltainen, makeahko. Pehmeä, täyteläinen. Ei juuri jälkimakua eikä saksalaista otetta, mutta muuten ihan ok. Barrel Aged Past Lords Heaven Hill 12 years. 10,5 %. Tuoksuu viskille. Todella viskinen makukin. Todella erilainen, omaperäinen, makea. Viski hallitsee oikeastaan liikaa. Destihl Spicy Pickle Sour Beer, 5.5 %. Vaalea, kirkas. Suolakurkkuliemimäinen aromi. Tulinen, hapan, hirveä. Monkish West Coast Thora, 7,0 %. Kaliforniasta uudella Thora-humalalla maustettu IPA. Kirkas, pehmeä, ei katkera. Edellinen suolakurkkuolut tuhosi väistämättä makukokemuksen tästä Monkishista. Flying Monkeys Meet Your Shadow, imperial black ipa, 8,3 %. Makeahko, ei paahdetta. Ei katkeruutta. Join jo Barriessa, mutta vasta nyt näin, että olueen sekoitettu mm. blackberrya. Huono lopputulos.

Herttoniemestä kotiolutta Ihme & Romu -kollabo, Eastside Nuggetz DIPA. 8,5 %, Cascade, Citra, Nectaron ja Motueka. Samea, trooppista aromia, hyvin laadukas. Hyvin Factory-tyyppinen. Kanadasta vahvaa heiziä, Bad Bones Élo 9,5 %, Citra, Riwaka Ja Southern Cross. Samea, pehmeää trooppisuutta. Hyvää on, n´myös vahva juotavuus. Weißtaubenbräu Weisse Taube Weizen, 5,5 %. Bambergista sopimusvalmistaja. Esteriä hyvin tuoksussa. Vähän ohut, ei oikein vakuuttava. Mallaskoski Hera Sherry Aged Imperial Red Ale, 10,5 %. Tynnyriä maistuu, aivan liian makeaa. La Malpolon Grappe Blancs 2025. Etelä-Ranskasta läheltä Montpellieriä grape alea, 7,5 %. Vaalea, omenainen tuoksu, rypälemäinen. Hieman hapan, hedelmäinen, kohtuullisen raikas. Kirpeästi mukavaa tavaraa. La Malpolon Secateur, 7,8 % punainen ja hapan. Hedelmäinen, ihan ok tämäkin.

Sitten Nivalan perunakellarista kolme Struisea vuodelta 2010. Struise Pannepeut 2010, 10,0 %. Tummanruskea, tammituoksua. Hieman väljähtynyt maku, hedelmäisyyttä. Vetinen. Struise Pannepot 2010, 10,0 %. Tummempi, vaisu tuoksu. Lakritsaa enemmän. Pirteämpi, makeutta. Ihan ok. Struise Pannepot Reserva 2010, 10,0 %. Lähes mustaa, vaisu tuoksu. Makeampaa kamaa, ei huono. Stigbergets Clandestino, 5,7 %. Sameaa, trooppista tuoksua. Mukavaa sessiokamaa väliin. Hedelmäisyyttä, ihan ok. Town Brewery All My Friends Twin Turbo Terp DIPA, 8,0 %. Sameaa, hedelmäisyyttä. Dänkkiä, mehuisuutta, kuivaa. Ei terpeenioluiden parasta tasoa. Mikkeller San Diego Øl Fashioned, 11,7 %, barleywine. Tumman ruskeaa. Tammen tuoksua. Lisätty Orange Bitteriä ja Cherry Bitteriä, sekä bourbon-kypsytystä. Monimuotoisuutta kohtuullisen miellyttävästi. Leedsistä Northern Monk Even More Faith, 8,0 %. Samea, trooppista hedelmää. Ei kovin raikas, ei katkeruutta. Toinen kotiolut, Ihme Vessari #6, 12,0 %, Coconut ja Vanilla. Mustaa ja makeaa. Puhdasta, mutta toivotonta pastrya, ei minun makuuni.

Viikistä Glass Pyramid Project Freshly Squeezed Banana Strawberry Vanilla. 7,0 %, marjapuuroa, lievä happamuus, makeaa, ei oikein vakuuta. Tiettyä raikkautta on. Third Moon Triple We Are Each Other Hazy IPA 10,5 %. Tuttu Kanadan turneen viimeiseltä päivältä, Sameaa, trooppista hedelmää. Oikein hyvää, sai muiltakin hyvää palautetta. Blood Brothers Badlands Third Moon Quad IPA, 11,0 %, west coast -tyyliä. Hedelmää, alkoholi saattaa tuntua. Ei nyt täysin vakuuttanut. Boon Geuze VAT 108bis Mono Blend 2018. 8,0 %, kirkas ja kultainen. Hapan, kuiva, lievästi hedelmäinen. Tymäkkää tavaraa, pirteää. Struise Black Damnation 29 Masters of Darkness II, 12,0 %. Mustaa, hedelmäisyyttä, monimuotoista. On syvyyttä. Third Moon Fountain of Endless Life Blend 2, 13,5 %, 21 vuotta Heaven Hill -tynnyrissä. Musta barleywine. Hedelmäisyyttä, ei ole liian makeaa, tasapainoa.

Struise Black Damnation 33 Masters of Darkness III, 12,0 %. Mustaa, 72 IBU. Vähän vaisu turveversio. Ei oikein kolahtanut. Third Moon From The Underneath 2025 Imperial Chocolate Porter, 10,0 % Suklaata tuoksussa, kaakaota, en innostunut. Della Fonte Anniversary VIII, 12,3 %, barleywine. Mustaa, tammi tuoksuu. Makeaa, hedelmäisyyttä. Täyteläistä, oikein näppärää. Dieu du Ciel! Solstice d'Hiver Acorum 2024, 10,2 %. Tummanruskeaa, kuivaa ja vahvaa. Ei huonoa. 

Dieu du Ciel! Rigor Mortis Abt Bourbon 2025, 10,5 %, tummanruskeaa, lievää belgiesteriä. Tämän oluen perusversion join jo 2011 Pikkulinnussa. Lopuksi hieman kepeämpää kamaa, CoolHead Dr Clebber Cola Sour, 4,0 %. Tummahkoa, omituinen tuoksu. Ei tule kirsikkaa esiin. Kehno, Lakkitehdas-tasoa. Salama Esport Oilers NEIPA, 6,5 %. Lievästi sameaa. Tuoksussa hieman hedelmäisyyttä. Sitrusta on. Kuivahkoa, mukavaa. Ehkä vähän saippuainen. Lua Brewing Sonder No 4. 4,2 %, kevyt belgi, hyvin vaalea, kirkas. Hieman hapanta, raikasta. Mukavaa kamaa. Olipa taas hieno sessio, kiitoksia kaikille. 

Messorem Temporalis #0053

Messoremilta tietysti uutta kamaa vahvemmassakin sarjassa, 10,0 %, Krush, Simcoe, Citra. Vaaleaa ja sameaa. Huumaavaa trooppista tuoksua. Pehmeää mehuisuutta, täyteläisyyttä. Silti kuiva mallastuki. Eipä tähänkään nouse erityistä jälkimakua. Ja kuten arvata saattaa, sosiaalinen tilanne tiivistyi. Oluthuone Haka, 15.5.2026.

Messorem Demoliri #0024

Kanadan kuuluisimmalta craft-panimolta kevyemmässä Demoliri-sarjassa uutuus, 7,0 %, Nelson Sauvin ja Nectaron. Vaaleaa ja sameaa. Tuoksussa raikasta trooppista hedelmäisyyttä. Lievää mausteisuutta maussa. Tuhti hedelmäisyys nousee kyllä vähitellen mukaan täyteläisenä. Ei katkeruutta. Hyvin toimii. Oluthuone Haka, 15.5.2026.

BreWskey Fusion Tropicale

Siirtyminen Pitkänsillan pohjoispuoliselle entisten työläisten entiselle punaiselle alueelle. Keskiviikon Hagström-lanseerauksessa en täällä pystynyt keskittymään muihin oluisiin, joten ne jäivät kokeilematta. Eipä nytkään kovin hermeettinen arviotilanne, mutta jotain yritin kirjoittaa muistiin. Montrealista sumua, 6,5 %. Vaaleaa ja sameaa. Raikasta mehuisuutta on. Ananasta, mangoa ja melonia. Kuiva runko. Ei juuri katkeruutta. Puhdasta laatukamaa on. Oluthuone Haka, 15.5.2026.

Track Bas-Canada Separate Ways

Manchesterin ja Gatineaun laatupanimoiden NZIPA-yhteistyötä. 7,0 %, Riwaka, Nectaron, Motueka, Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa. Hieman makeaa hedelmäisyyttä. Pehmeyttä, kuohkeaakin, ei katkeruutta. Oikein mukava, raikkautta mukana. Enemmänkin olisi voinut kirjoittaa, mutta yleinen rajoite, sosiaalinen tilanne taas hienosti päällä. Juova, 15.5.2026.

Full Circle Looper

Pohjois-Englannin Newcastlesta IPAa, ei täysin tuntematon panimo, join heidän kamaa caskista kolme vuotta sitten Leedsissä. 6,4 %, sameahko. Hedelmäpastillinen tuoksu. Ei kovin mehuinen, mutta hedelmäisyyttä löytyy. Ei jälkimakua. Vähän vaisuksi jää kaikin puolin, ikävä kyllä. Juova, 15.5.2026.

Other Half Deer Gauntlet

Brooklynista tuplasumua. 8,4 %, Galaxy, Riwaka ja Bru-1. Vaaleaa ja sameaa. Neutraalimpi tuoksu kuin Varikossa. Passionia ja persikkaa melko täyteläisessä maussa. Kuiva runko, ei kovin katkeraa. Voisi olla raikkaampi. Juova, 15.5.2026.

Varikko Hazynäätä

Kävelin Vallilasta Kaisaniemeen. Hakaniemessä Punaisen Ristin rahankerääjä toivotti "otan osaa", kun ohitin mustissa vermeissä. Tämä Varikon olut jäi viime viikolla maistamatta Oulussa, kun VR:n juna niin pahasti myöhässä. 6,7 %, päähumalana Superdelic. Vaaleaa ja sameaa. Aromit ovat hedelmäisiä. Maussakin mehuisuutta, joka kääntyy nopeasti katkeraksi jälkimauksi. Varikko on välillä tehnyt muutaman etupainotteisen heizin, mutta tässä on painoa takanakin. Oikein mallikasta. Juova, 15.5.2026.

Hagström XPA, julkistus

Kolmas Mallassepillä tehty Hagström-olut XPA, Extra Pale Ale, julkistettiin jo perinteiseen tapaan Oluthuone Hakassa. Tankkasimme Ari Nyforsin ja Rik Poppiuksen kanssa iltaa varten kulman takana Cliff-ravintolassa. Porsaanleike oli ihan ok. Olin maistanut XPA:ta edellisellä viikolla Arin Naantalista tuomasta growlerista, joten erityistä jännitystä oluen tasosta ei tällä kertaa ollut. Hakan Amit ja Hilla valmistelivat oluen tarjoilukuntoon, tuoksussa lähinnä sitrusmaisia elementtejä, trooppisiakin vivahteita tulee mukaan. Alkoholia on Hagström-oluelle suhteellisen vähän, 6,0 %, joten mallasrunko on varsin ohut ja Maris Otterin keksimäiset maut jäävät vähemmälle. Sitä vastoin 75 IBUn katkeruus tulee sitäkin hyökkäävämmin esiin, massiivisesti ja nopeasti, mutta pitkäkestoisesti. Tällaista kokonaisuutta haettiinkin, koska haluttiin varsin kevyt terassijuoma, jossa on tarpeeksi juotavuutta. Ulkonäkö oli pienoinen yllätys. Kirkasta olutta ei haettu, mutta ei myöskään NEIPA-tyylistä sameutta. Sellaiselta olut kuitenkin näyttää. Syy tähän jäi jokseenkin arvoitukseksi. Vehnää ei ollut mukana ja kauraakin todella vähän. Joko kauraa oli sitten riittävästi tai sitten humalat Vic Secret ja Azacca ovat niin jalostuneet tuottamaan sumukaljaa, että sellaista tuli automaattisesti. Tämä on hieman paradoksaalista, kun muistelee NEIPA-buumin ensimmäisiä kotimaisia oluita. Kestävää NEIPA-sameutta ei tuntunut syntyvän millään. Nyt sellainen tuli puolivahingossa. Mutta ei ulkonäkö olutta huononna, maku on ehtaa Hagström-tasoa. 

Kutsuvieraita alkoi saapua mukavasti baariin. Poliisikin kävi tarkkailemassa ulkopuolella, ettei Hakan ovella synny mitään mellakkaa tai muuta epämääräistä. Kaikki pääsivät kunnialla sisään. Helatorstain aatto ei välttämättä ollut paras mahdollinen ajankohta, ainakin Pienpanimoliitolla ja ex-päivätyökollegoillani oli päällekkäisiä tilaisuuksia. Hyvä tunnelma joka tapauksessa. Mallasseppien Jaakko Hartemaa ehti paikalle noin klo 17 ja pääsimme lyhyesti esittelemään olutta. Hakassa oli samaan aikaan pohjoisamerikkalaisten uutuuksien tap takeover, kolme olutta Kanadasta ja kolme USA:sta. Niihin en kyennyt keskittymään illan mittaan. Olutta on tarjolla lähiaikoina Hakan ohella ainakin Juovassa ja One Pint Pubissa. Naantalissa Mallasseppien taproomissa ja tavanomaisissa Hagström-jakelupisteissä Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa. Viimeinen kuva on Jussi Weckmanin ottama. Oluthuone Haka, 13.5.2026.

Olari Dayz Of Old 9.0

Uusin versio klassikosta, lievästi sameaa. 6,8 %, jopa 80 IBU. Chinook, Warrior, Centennial ja Citra. Mallas hallitsee makua, pihka tulee mukaan. On tietysti hedelmäisyyttäkin mukana, kohtuullinen jälkimakukin. Sosiaalinen tilanne eteni niin pitkälle kuin se Helsingin olutbaareissa voi edetä. Olarin Panimo Konepaja, 12.5.2026.

Factory Reveries Of... Citra

Keravalta uutuutta, 7,3 %, single hop -kamaa.  Oletin, että tätä Reveriesiä on ollut jo aiemmin, mutta ei singleä ole tullut vastaan. Vaaleaa ja sameaa. Hedelmäisyyttä intensiivisesti. Tuttua Factory-laatua. Pehmeää ja puhdasta on. Oikein nautinnollista. Oluthuone Haka, 12.5.2026.

Messorem Mortalis Mors Communis

Montrealista New Yorkin Avonin hype-panimon kanssa kollabo, tuplasumu, 8,5 %, Citra, Nectaron, Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää ja makeahkoa. Kuohkeutta on. Loistavaa tavaraa taas tältä panimolta. Sosiaalinen tilanne taas rajoitti muistiinpanoja. Ehkä liian makeaa omaan makuun. Juova, 12.5.2026.

Varikko Rataöljy New Oil Mix

Tämä jäi kokeilematta viime viikolla, kun VR myöhästyi Ouluun saapuessa 4,5 h. Nyt Juovassa tölkissä saatavana. Uusi variaatio Rataöljystä, 6,5 %. Vahvuus siis ainakin noussut lievästi. Kevyesti samea. Nyt on pehmeää hedelmäisyyttä. Kuivaa, kuohkeaa, raikasta. On taas laadukasta tavaraa. Juova, 12.5.2026.

Salama Not Dead Yet

Tripla-NEIPA, 10,0 %, Enigma, Nelson Sauvin, Dolcita. Keskikeltainen, samea.   Aika appelsiininen maku, ei täysin pehmeä. Ehkä ei enää täysin tuore. Hieman mausteinen. Pienoinen pettymys ikävä kyllä. Barley & Bait, 12.5.2026.

Himo Varisten Murha

Imperial stout vedettynä maitokaupparajaan, 8,0 %, Cascadea. Mustaa on. Kuivaa paahteista makua. Kahvia ehkä vähän. Täyteläisenä on olut pysynyt. Ryhdikästä kamaa ilman muuta. Barley & Bait, 12.5.2026.

Maku Huima 44, cask ale

Tuusulasta Oregon IPA caskissa, 5,5 %, 65 IBU. Vaaleanruskea, hieman samea. Hedelmää ja pihkaa, melko kuiva, mutta ei erityisen kuohkea. Caskaus ei oikein tunnu.  Vähän katkeroakin. Kokonaisuutena Makun viime aikojen parhaita. Barley & Bait, 12.5.2026.

Brujos Deep Fried ¡Arde en el Infierno!

Olin perjantaina Savon radalla, kun Erkki Hämeeltä tuli viesti, että hän on lähettänyt minulle korruptiona Portlandista oluen, joka kantaa nimeäni. Kuulosti hämmentävältä ja lauantaina kävin sitten Pienestä noutamassa Ardelle osoitetun pikkupaketin. Sisältä löytyi sitten Brujosin tripla-IPA, jonka nimessä todellakin on Arde. Ymmärtääkseni nimi kääntyy suunnilleen Arde helvetissä! Ei kuulosta ainakaan tribuutilta, mutta sitä nyt ei voinut odottaakaan. Espanjaksi se onkin Pala helvetissä! Englanniksi se on Untappdissa käännetty Burn in hell! Brujos eli Noidat on tietysti meksikolaistaustainen hype-panimo Oregonin Portlandissa ja tämä on kollabo New Yorkin Athensin Deep Fried -panimon kanssa.   10,2 %, DDH Triple Hazy India Pale Ale. Maitoinen vaalea samea ulkonäkö. Intensiivistä hedelmäisyyttä aromeissa, ehkä enemmän trooppisuutta. Maku on voimakkaan mehuinen, täyteläisen nektarinen. Vahvuudesta huolimatta runko pysyy kuivana. Erittäin puhdasta ja raikasta, ei erityisempää mausteisuutta eikä alkoholin lämpöä. Saatan hieman kuvitella, mutta kuivuus kääntyy loppuvaiheissa jopa jälkimaun katkeruudeksi. Alkaa tuntua lähes täydelliseltä, tässä tyylissä ei ole oikein enää parannettavaa. Erityisesti vahvassa TIPA-sarjassa tämä saattaa olla parasta kokemaani. On niin hyvää, ettei tällainen tulevaisuusnäkymä helvetissä tunnu yhtään hassummalta.