Michael Curtiz: Mystery of the Wax Museum

Ilmeisesti en ole ennen nähnyt tätä alkuperäistä vahakauhupläjäystä vuodelta 1933, 50-luvun kolmiulotteinen uusintaversio House of Wax on sitäkin tutumpi. House of Wax on hätkähdyttävän hyvä leffa, mutta originaali saattaa silti viedä voiton. Hämmentävästi Turnerin väritetty kopio, mutta ei tunnu häiritsevän kokonaisuutta, ehkä jopa päinvastoin. Noir-tyylinen tunnelmointi alun Lontoossa potkaisee tarinan liikkeelle ja vaikka jatkossa New Yorkissa noirmaisuus vähenee, uusia arvoja saadaan tilalle. Todella räväkät ja ilmeisen kosteat viimeiset kieltolain aikaiset uudenvuodenjuhlat New Yorkissa 1933. Kuvakompositiot ihailtavan puhtaita, kuin klassisia maalauksia. Fay Wray pääsee avaamaan kuuluisat äänijänteensä, mutta kyllä sääretkin ovat huipputasoa. Elokuva ehdittiin tehdä ennen Production Coden sensuuritiukennoksia, joten mukana on mielenkiintoisesti huumeiden käyttöä ja krapulaisia tyttötoimittajia. Unkarilainen Curtiz on nykyään tunnustettu mestari monista ohilyönneistään huolimatta ja tämä nousee kevyesti hänen tuotantonsa kärkijoukkoon. Elokuva ei ole nykykatsannossa erityisen pelottava, mutta suspensea riittää. Billy Wilder luultavasti näki tämän, Some Like It Hotin kieltolain aikana ruumisarkussa kuljetettavat viinapullot selvä kunnianosoitus tälle työlle.