Onnistuin saamaan käsiini tämän viime kesänä ilmestyneen Lontoon olutopaskirjan juuri ennen tämän vuoden toista Lontoo-vierailua. Siitä oli huomattavaa apua lyhyen matkan olutelämysten optimoinnissa ja maksimoinnissa. Vielä 5-10 vuotta sitten Lontoo ei ollut erityisen kiehtova olutkohde. Jättikaupungissa oli tietysti paljon loistavia pubeja, mutta laatuolutintensiivisyys oli huomattavasti heikompaa kuin esim. pohjoisen Manchesterissä, Liverpoolissa tai Sheffieldissä, puhumattakaan kompakteimmista olutkeskuksista Norwich, Derby tai York. Ja kaikki tämä tarkoitti silloin pelkästään brittiläistä perinneolutta, real alea. Viime vuosina Lontoon tilanne on huomattavasti parantunut, vaikka toinen perinteisistä panimoista, Young's, muuttikin pois pääkaupungista. Meantime-panimon jalanjäljissä Lontooseen on perustettu nippu laadukkaita moderneja pienpanimoita, esim. Redemption, Brodie's, Sambrook's, Kernel ja Camden Town, joille real ale ei välttämättä ole oleellisin valmistustapa. Perinteisten pubien rinnalle on avautunut amerikkalaisvaikutteisia laajan valikoiman erikoisolutbaareja, joille real ale ei ole ainoa intohimon kohde. Lontoota voineekin pitää juuri nyt Euroopan mielenkiintoisimpana olutkaupunkina. CAMRAn perinteinen jokavuotinen kansallinen
Good Beer Guide vannoo edelleen poissulkevasti real alen nimeen, mutta tämä paikallinen opaskirja ottaa laajemman ja syvemmän näkökulman oluttarjontaan. Perinteisten real ale -pubien ohella esitellään myös muita craft-oluita, jopa importteja, tarjoavat baarit ja kaupat. Maantieteellinen jaottelu on GBG:tä loogisempi, joskaan helppoa tapaa Lontoon hahmottamiseen de Moorkaan ei löydä. Kirja on poikkeuksellisen tiheä ja kattaa yllättävänkin monia olutaspekteja. Mukana on Lontoon oluthistoriaa, käyttäytymisvinkkejä, toistaiseksi paras lukemani esitys brittiläisistä arvoituksellisista pubiketjuista, näkemyksellisesti valittu lista Lontoon 25 parhaasta baarista, valmistustekniikkaa, raaka-aine-esittelyjä, maisteluvinkkejä, oluttyylikuvaukset, laajat lontoolaisten panimoiden esittelyt ja jopa melkoisen kattava luokiteltu listaus muualla tehdyistä, mutta Lontoossa usein tarjolla olevista oluista panimoineen. Pääosan kirjasta vie kuitenkin subjektiiviset ja hilpeätkin baariesittelyt, noin 250 kohdetta. Kartat ovat kohtuullisia ja kuvat erinomaista olutpornotasoa, jo muista
oppaista totuttuun CAMRA-tyyliin. Kirjan koko on silti kohtuullinen, sitä oli helppo kuljettaa takin taskussa Lontoon reissun ajan. Muusikkonakin tunnettu
de Moor mainitsee olevansa homo, mutta löytää jättikaupungista vain kaksi olutmielessä kiinnostavaa gay-baaria. Laatuolutkulttuuri ei näytä levinneen vielä niihin piireihin. Lontoon ällistyttävin olutkohde
Craft Beer Company ei ole kirjaan ehtinyt ja joistakin de Moorin painotuksista voi tietysti olla eri mieltä, esim. mukana on muutama epäilyttävä cocktail-baari, Paddingtonin asemapubi Mad Bishop & Bear ei vaikuta kovin ansiokkaalta ja ainakin yorkshirelainen
Summer Wine puuttuu panimoiden joukosta. Silti kirja on todella onnistunut ja monipuolinen kaikin tavoin, heijastelee täydellisesti Lontoon olutskeneä juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti