Luchino Visconti: Ludwig

Lähes neljä tuntia tunnelmointia Baijerin "hullusta" kuninkaasta vuodelta 1972. Olen nähnyt tämän 80-luvulla, mutta luultavasti kyseessä oli lyhyempi jenkkiversio. Jostain syystä Suomessa elokuvasta käytetään nimeä Ludwig II. Huono dubbaus, varsinkin alussa tylsää replikointia, laahaavaa jähmeää kerrontaa, Visconti jää tässä kauaksi esim. Il gattopardon elastisesta dynaamisuudesta. Alkupuolta hallitsee kuninkaan Wagner-fanitus, sitten hiipivä hulluus lisääntyy ja Viscontin töille tyypillinen homoseksuaalisuus siirtyy vihjailusta suoraviivaisempaan kuvaukseen. Ludwig oli tunnettu satulinnojen rakentaja, mutta Visconti ei irrota niistä visuaalisia tehoja, nykyinen supernähtävyys Neuschwanstein vain viitteellisesti kuvattuna. Jälkipuolisko on siis dramaattisempi, mutta Saksan yhdistymisen melskeetkin jäävät pahasti teatterimaisen kamaridraaman taustajylinäksi. Visconti väläyttää kunnolla visuaalista tyyliään vasta lopussa Starnberg-järven kaislikoissa. Ei kuitenkaan kohoa minusta lähellekään Viscontin parhaita, kansainvälinen yhteistuotanto selvästikin yksi ongelmista.