Bruuveri Trouble Bound IPA

Tässä nyt sitten ensimaistossa se IPA, jota olin panemassa toista kuukautta sitten. Todettakoon heti, että minkäänlaista taloudellista korvausta tai palkkiota en tästä oluesta saa. Kyseessä on Bruuverin normaali olut, jonka valmistusvaiheisiin pääsin osallistumaan panimomestari Ilkka Sysilän kutsusta.

Sitten hieman nimestä, jonka pääsin valitsemaan. Sysilällä on tapana käyttää musiikkiin liittyviä nimivalintoja, joten päädyin itsekin siihen, palloteltuani ensin joidenkin jalkapalloon liittyvien nimien parissa. Sysilä on jazz-miehiä, minä en. Erityisesti sydäntä lähellä on amerikkalainen kitararock 1980-luvulta ja viime vuoden joulukuussa olin vielä täysin täpinöissä nähtyäni lopulta Alvinin veljekset livenä marraskuun alussa. Veljesten bändi The Blasters oli tuon suosikkigenreni suurimpia vaikuttajia ja yhtyeen viimeisen Hard Line -albumin vuodelta 1985 avaa Trouble Bound –niminen erinomainen kappale. Trouble Bound IPA on siis kunnianosoitus The Blastersille.

Nimessä on lisäksi mukavan traaginen kohtalokas klangi, se voisi olla suuresti ihailemani film noir –elokuvasuuntauksen avainteoksen nimi, jota Robert Mitchum ei koskaan tehnyt 1940-luvun lopulla. Michael Madsenia voi pitää Mitchumin poplarinperijänä neonoirin puolella ja eiköhän Madsen näytellytkin 1993 Trouble Bound –nimisessä leffassa, jota en harmittavasti ole kuitenkaan nähnyt. Trouble Bound IPA ei siis viittaa tähän elokuvaan. Toisaalta varauduin nimivalinnassa siihen, että olut ei ehkä olekaan kaikkien/kenenkään mieleen, olisiko humalointi niin äärimmäistä, että olut on hakeutumassa kohti ongelmia. Ja ehkäpä nimeen voi liittää ajankohtaisia eurooppalaisia turvallisuuspoliittisia tulkintoja. Useammat kontaktit Pietarista kertovat, että venäläisiä valmistellaan sotaan.

En ole erityisen innokkaasti hakeutunut oluen valmistuspuolelle, mutta viime kesänä konsultoin Juha Nakarin tupla-IPAa, joka onnistui mielestäni erinomaisesti. Mutta siis pelkästään konsultoin, Juha teki päätökset. Tällä kertaa sain vapaat kädet suunnitella oluen, toki Ilkka Sysilän antamilla reunaehdoilla ja hänen suosituksillaan. Lopulliset päätökset raaka-aineista ja joistakin prosessiratkaisuista tein kuitenkin itse. Prosessin eri vaiheissa kävin pari kertaa tsekkaamassa tilannetta.

Bruuverin hanaan Trouble Bound oli tullut eilen loppiaisena. Oluen valmistuksen ajoituksella halusin varmistaa henkilökohtaisesti, että Helsingin tammikuusta ei todellakaan tule IPAtonta. Hanalätkässä ei vielä ollut Trouble Bound -taidetta, mutta liitutaululla alkoholipitoisuudeksi oli mainittu 7,2%. Tuoksussa on kuivaa sitrusta, vaahtoa ei erityisemmin synny. Greippinen maku, muutakin sitrusta löytyy. Mutta vähän tukkoinen maku on, ei raikkaus ja kuohkeus oikein avaudu. Täyteläistä on, katkera jälkimakukin viipyilee nautinnollisesti. Mutta täytyy myöntää, että kuivuuden komppaukseksi tässä nyt kaipaisi pehmeämpää trooppista, mehuisempaa hedelmää. Mutta itsehän tietysti tälle greippilinjalle lähdin. Hiilihappotasokin kohdallaan, pelkäsin että sitä tulee liikaa. Ei paras maistamani IPA, ei ole Bruuverinkaan paras, mutta olen silti tyytyväinen.

Paradoksaalisesti Bruuverin hillittömän kalliit oluet alkavat olla edullisiakin. Tässä on nyt reilusti puoli litraa vahvaa olutta alta kympin. Helsingin S-mafiapaikat eivät enää tällaisia myy. Säännönmukaisesti craft-oluet niissä tarjoillaan 0,3 -0,4 l laseissa ja hinnat hipoo silti kymppiä. Bruuveri, 7.1.2015.