Charles Cumming: The Trinity Six

Seuraan Twitterissä jalkapallokirjailija Jonathan Wilsonia. Jossain vaiheessa hän kyseli suosituksia vakoiluromaanista ja Charles Cummingin nimi nousi esiin. Wilson taisi sitten lukeakin The Trinity Sixin ja kehui teosta. Päätin saman tien tilata teoksen itsekin, mutta ehdin unohtaa asian kunnes kirja kolahti postiluukusta. Vakoiluromaani on yksi kiinnostuskohteistani, mutta aika ei riitä kunnolliseen harrastukseen. Cummingia luonnehdittiin John le Carrén ja Alan Furstin hybridiksi. Molemmat ovat suosikkejani, joten mielenkiinto heräsi. Kirjoittajat ovat nimittäin aivan erilaisia, le Carré kirjoittaa realistisesti ja kiihkeästi ajankohtaisista aiheista, Furst taas romanttisesti menneestä ajasta.

The Trinity Six viittaa vakoilumaailman kuuluisimpaan ryhmään Cambridge Fiveen, 1930-luvulla Cambridgen Trinity Collegessa opiskelleisiin viiteen mieheen, jotka Neuvostoliiton pahamaineinen NKVD värväsi vakoilijoikseen. Donald Maclean, Guy Burgess, Kim Philby, Anthony Blunt, John Cairncross. Cummingin kirjan pointtina on pitkään spekuloitu mahdollisuus, että miehiä olikin kuusi. Odotin siis furstilaisen romanttista retrokuvausta vakoilusta MI6:n lecarrémaisen pölyisissä käytävissä. Cummingin kirja on kuitenkin aivan jotain muuta.

Teos on jo Cummingin viides vuodelta 2011 ja aikaisemmin hän on ehkä harrastanutkin lecarrémaista realismia. The Trinity Six on kuitenkin vauhdikas trilleri, lähes Hitchcockin ja Fleming/Bondin hengessä. Lähtökohta on todellakin Cambridgen kuudes mies, joka on nyt 91-vuotias. Se on kuitenkin vain yksi juonne ja tarina on äärimmäisen ajankohtainen, pureutuu nykyajassa Venäjän ja Britannian suhteisiin. Tapahtumien yllä leijuu Venäjän presidentin Sergei Platovin hahmo, jonka vaiheet muistuttavat hämmästyttävästi Kremlin nykyisen johtajan uraa. Mitä tapahtuikaan Dresdenissä 1988? Cummingin päähenkilö on rahavaikeuksissa roikkuva yliopistomies, 43-vuotias Venäjän poliittisen historian tutkija, joka on kuin suoraan Amblerin romaaneista tai Hitchcockin elokuvista. Mitenkään realistinen tai uskottava hahmo ei ole, kauniita naisiakin lakoaa miehen edessä kuin Flemingin päiväunissa. Mutta Cumming kirjoittaa todella hyvin. Juoni on epäuskottavuudessaankin loistava, sitä on mietitty selvästi pitkään ja se soljuu raikkaasti kuin vuoristopuro. Tapahtumat pysyvät pitkään Lontoossa ja Winchesterin tapaisilla lähipaikkakunnilla, mutta nopean terävästi päähenkilö Sam Gaddis ponnahtaa Moskovaan, Berliiniin, Barcelonaan, Wieniin, Unkariin. Gaddis pysyy Euroopassa, mutta tapahtumia seurataan jopa Uuden-Seelaniin Eteläsaaren Otagon syrjäisimmillä kulmilla. Homma pysyy kasassa nautinnollisesti. Välillä ehkä liiankin laskelmoidusti, mutta tykkäsin menosta koko ajan.