lauantai 21. huhtikuuta 2018

Heikki Kännö: Mehiläistie

Sain tämän romaanin suoraan Sammakko-kustantajalta parin olutaiheisen kirjan yhteydessä, kustantajan edustaja arveli, että saattaisin pitää tästä. Kännön romaani starttaa Berliinistä 1944, jossa turvallisuusviranomaiset tutkivat Joseph Beuysin Stukan alasampumista Krimillä. Myöhemmin omaperäisenä taiteilijana mainetta niittänyt Beuys koki Krimillä jotain mystistä, josta ammensi sitten aineksia taidekäsitykseensä ja taideteoksiinsakin. Tutkimus näyttää tapahtuvan Hitlerin suojeluksessa ja tavoitteena ei vähempää kuin alkemistisia tuloksia. Seuraava aikataso romaanissa sijoittuu 1960-luvun puolivälin jakaantuneeseen Berliiniin, jossa itäpuolelta loikanneet Beuysin innoittamat fluxus-taiteilijat törmäävät samoihin natseihin. Loppuvaiheissa siirrytään pääosin New Yorkiin. Kännön romaani etenee sujuvasti ja jopa toiminnallisesti, tässä on selviä trillerimäisiä aineksia. Välillä taas seurataan Beuysin vaiheita ja tempaudutaan hänen taidefilosofisiin teorioihinsa luentomaisesti. Yhdistelmä ei toimi ehkä parhaalla mahdollisella tavalla.
 
Heikki Kännö on viisikymppinen aiempi kuvataiteilija, joka on ottanut ehkä liian suuren palan käsittelyyn esikoisromaanissaan. Beuys on varmaan hänen suuria sankareitaan ja mies on päättänyt kutoa miehen uran ja legendan ympärille trillerimäisen romaanin. Ei välttämättä huono ajatus ja taatusti riittävän kunnianhimoinen. Lopputulos ei ehkä kuitenkaan toimi toivotulla tavalla, ehkä Beuysin roolia olisi pitänyt säännöstellä vähäisemmäksi ja rakentaa fiktiivisiä henkilöhahmoja täyteläisemmiksi. Myyttisyys, okkultismi, parapsykologia, yliluonnollisuus, shamanismi, antroposofia,  transsendenttiset ilmiöt yms eivät itseäni kiinnosta, joten tämä fantasia/scifi -puoli jäi myös romaanissa vieraaksi. Varsin sujuvaa luettavaa kuitenkin ja kohottaa odotuksia Kännön jatko-uraa kohti.

Ei kommentteja: