Kohtasin taas HIMA-kotiolutkuriirini Helsinginkadun keväisillä kulmilla ja vastaanotin viimeisimmät näytteet. Tarkoitus oli samalla ottaa olutta Panemassa, mutta baariin oli jonoa, koska juhlatuulella olevat haalariasuiset opiskelijat näyttivät vallanneen Kallion seudun anonyymien bulkkibaarien ohella myös craft-palatsi Paneman. Kaikki kunnia mahdollisen eläkkeeni tuleville maksajille, mutta nyt Panema näytti tehneen arviointivirheen. Jouduin improvisoimaan uuden suunnitelman ennen Orionin leffaan suuntaamista. Luotettavasti palvellut polkupyöräni on nyt saapunut elinkaarensa ehtoopuolelle ja päätin kokeilla modernia urbaania vaihtoehtoa, kaupunkipyörää. 30 euroa lokakuun loppuun, rajattomasti puolen tunnin käyttöjä. Eipä ehkä kannata 700-1000 euron uutta pyörää hankkia, koska ryöstöriski on merkittävä minun käyttötilanteissa. Nappasin Teollisuuskadulta Alepa-fillarin alle ja pudottauduin One Pintiin, 16 minuuttia, ajonautinto ei ehkä optimaalinen, mutta matka taittui.
Kevään lämpimin päivä, hikeä jo pukkasi, mutta otin silti palautusjuomaksi paintillisen oululaista vahvaa belgiä Alppilan tuotantolaitoksilta, 10%. Terassi pursusi One Pintissa täytenä, kiskaisin juoman ripeästi sisätiloissa. Maltainen, belgihiivainen, makeahko, leipää ja hedelmää, hieman alkoholin poltetta. Aika hyvä, lämmetessä huuliin takertuvaa siirappisuutta, mutta sehän kuuluu tyyliin. Tästä oli hyvä jatkaa kohti Orionia. One Pint, 19.4.2018.
3 kommenttia:
Haalariväki on yhtä arvokasta kuin herra Ardekin, samoin bulkkibaari on yhtä tärkeä kuin craftpalatsi. Tai tietysti jos haluaa laittaa asioita ja ihmisiä arvojärjestykseen mutta eikö se ole juuri sitä eriarvoisuuden korostamista?
Pieni harmi tietysti kyseessä, jos ei toistu kovin usein. Tiedän kyllä esim. Oulusta laatubaareja, jotka eivät lähde näihin opiskelijatempauksiin mukaan.
Kusettaja.blogspot.fi on haalariväenkin asialla arroganttia vallilalaista seurapiiriblogismia ja craft-snobismia vastaan!
Lähetä kommentti