Kaupunkipyörällä Kaisaniemeen keväisessä säässä, Sori mainosti tehneensä pari uutta mehukaljaa. Tuttuja hahmoja tungeksi baaritiskillä, mutta sain lähetettyä tilaukseni. Se saapui defaulttiannosta isompana 40 senttilitran kokoisena, mutta mitäpä siitä, päivä oli ollut raskas. Tallinnassa on Amarilloa kahdesti heitetty kuivahumalaksi, 6,8%, säälittävät 38 IBUa jäänyt katkeroon. Samea, ei erityisen mehukas, sen verran kuin sosiaalisessa tilanteessa ehdin havainnoimaan. Ei raikaskaan äskeisiin göteborgilaisiin verrattuna. Ei katkeroa, ei virheitä, mutta kovin vaisuksi jää kokonaisuutena. Sori, 8.5.2018.
2 kommenttia:
Miksi juokset (pyöräilet) näiden mehukaljojen perässä pitkin kaupunkia, kun se selvästi on tyyli, jota et preferoi? Sonnisaaren kaltaista kalkkisen hartsista ipaa löytyy varmasti joka toisesta baarista.
Hyvä kysymys, johon en heti keksinyt vastausta. Loppujen lopuksi tykkään kuitenkin hedelmäisistä oluista, vaikka nämä mehu-IPAt eivät parasta tarjontaa olekaan. Soureista en erityisemmin tykkää, varsin harvoin tilaan niitä baarissa, jos kyseessä ei ole jokin erikoistapaus.
Lähetä kommentti