Tarkoitus oli viettää heinäkuun lopuksi päihteetön päivä, mutta sohvalla kaikessa rauhassa Leif GW Perssonia lukiessa näin silmäkulmassa jotain liikettä ja olin saada sydänkohtauksen. Luulin havaintoa ensin jonkinlaiseksi pöllöksi, kun näin kulman takaa vain otuksen pään. Se osoittautui pitkäkarvaiseksi kissaksi, joka oli hiipinyt ääneti terassin ovesta sisään tutkimaan asuntoa. Itsepäistä eläintä oli vaikea saada poistumaan ennen kuin omistaja saapui pihalle lemmikkiään huhuilemaan. Järkytyin tapauksesta sen verran, että GW-keskittyminen meni vaikeaksi, joten siirryin baariin kuumassa illassa.
Kurvin William Koossa uutta sisustuskalustoa sitten viime näkemän. Hieman köyhän miehen Wetherspoonilta homma edelleen tuntuu, mutta on tässä silti oluenjuontiin soveltuvaa fiilistä. Porista vehnäeiliä, 6%, samea, hieman kirpeän hapan, ehkä lievää hikistä mausteen puraisua. Ei mehuisuutta, ei myöskään raikasta vanhan koulukunnan sitruksisuutta nimeen päässeestä saksalaishumalasta huolimatta. Liikaa hiilihappoa, kokonaisuus jää mauttomaksi. Peräkärryä ei ole kytketty. Lisäpisteitä oluen mauttomasta nimestä. William K Kurvi, 31.7.2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti