Baijerilaiskalifornialainen weiss-yhteistyö, aiemminhan maailman vanhin panimo on flirttaillut humalien kanssa mm. Hoplosionin kanssa. 6,0%, 35 IBU, aromissa Amarillo ja Chinook, Hallertau hanskaa loput. Keskiruskea, vahvasti samea lähes New England -tasoisesti. Vaahtorakenne voisi olla kestävämpi. Tuoksussa estereitä, mausteita, hedelmää. Maku pehmeän kypsän hedelmäinen, luumua, jopa hieman makeampaa trooppista kamaa. Hyvin täyteläinen, matalahiilihappoinen, kuohkeaa ja raikasta. Ehkä Sierra Nevadan vaikutuksesta olut ei jää puolitiehen, vaan takaa tulee vielä kapea katkera tempaisu brittiläistä bitter-perinnettä heijastellen. Vehnäeilissä se tuntuu tosiaan enemmän bitterin kuin pilsnerin katkeruudelta. Eihän se hefeweissiin kuulu, mutta so what. Nykyään en usein weissbierejä kokeile, mutta tällä kertaa kannatti, hillittömän hyvää olutta. William K Kurvi, 31.7.2018.
tiistai 31. heinäkuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti