Joskus 70-80 -lukujen vaihteessa luin jostain, että San Sebastian Baskimaassa on maailman kaunein kaupunki. Päätin silloin vierailla siellä. Samoihin aikoihin kaupungin jalkapalloseura Real Sociedad nautti suurimmasta menestyskaudestaan, se voitti Espanjan La Ligan 1981 ja 1982. Diggasin joukkueesta hillittömästi, tähtipelaajia olivat Arkonada, Zamora, Satrustegui, Lopez Ufarte. Tällä perusmiehistöllä lähti sitten Espanjan maajoukkuekin omiin MM-kisoihin 1982 ja otti näyttävästi turpiin. Se oli silloin, mutta 40 vuotta vierähti, ennen kuin pääsin suunnitteluvaiheesta toteutukseen San Sebastianiin, tai oikeaoppisemmin baskiksi Donostiaan. Nimien erot suhtautuvat toisiinsa poliittisesti yms. hieman samaan tapaan kuin Irlannin saarella Derry ja Londonderry.
Bussilla siis siirryin Bilbaosta Donostiaan, toista tuntia, tunneleita, tietulleja, kohtuullisen näyttävää vuoristoa, vaikka ei tällä seudulla mitään korkeita huippuja. Urumea-joki leveämpi Donostiassa kuin Nervion Bilbaossa. Sortsikeli, +19 C, saavuin ensimmäistä kertaa yleisemminkin Biskajanlahdelle, erittäin näyttävä kuuluisa hevosenkenkälahti, jonka ympärillä kaupunki. Ensimmäiselle oluelle Bar Desyyn, todella kapea pieni baari, hätäpäissä valitsin juomaksi kylmäkaapista tölkin, kun hanassa näytti olevan vain Amstelia. Zaragozasta NEIPAa, 6,5%, 60 IBUa, ananasta, puhdasta mehuisuutta. Oikein mukavaa, pintxoja muu jengi vetää kaksin käsin. Donostia, Desy, 12.3.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti