Pitkä päivä Mathildedalissa ja vielä leffakin päälle, mutta staminaa riitti vielä Urho's Pubin perinteiseen sahtibakkanaaliin. Klassiseen tapaan toistakymmentä sahtia tarjolla, osa tankeista, osa suoraan tuulilasinpesunestekanisterista. Mielenkiintoisesti muutama moderni panimo oli antautunut perinnejuoman lumoihin. Harmittavasti luvattu Olarin sahti oli jostain syystä vedetty pois tarjonnasta. Aloitin tuusulalaisen Makun sahdilla, joka oli näyttävästi nimetty Työmiehen Mustaksi Sahdiksi, 9,1%. Makeaa, savua, banaania. Ei kovin miellyttävä, niin kuin ei sahdit minusta yleensäkään ole. Kumppaniksi Porista Moose on the Loose tuote, joka sekin sahdin ylärajoilla vahvuudeltaan, 9%. Kuiva, hieman hapan, paahteinen, hyvin maltainen, leipäinen. Tämä on tosiaan kuiva, mutta ei yhtään Makua miellyttävämpi.
Porilainen Beer Hunter's ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydittämässä, mutta resepti taitaa vaihtua reippaasti vuodesta toiseen. Viimevuotiseen tapaan taas 6,66%. Näyttää NEIPAlta, tuoksussa hedelmää ja banaania. Hyvin matahiilihappoinen, kuiva, hedelmäinen. Kuin kuiva hefeweizen, ei sahtimaisuutta. Katajaa ilmeisesti tavallista reippaammin. Kohtuullinen juotavuus, mutta ei tämäkään innostanut. Perholla Urhon henkilöstön perinteisesti panema Pyhän Urhon Sahti nyt 6,8%. Perinteinen sahdin ruma ulkonäkö. Hyvin kinuskinen, makea, mutta jotain taustapotkuakin havaittavissa. Kevyttä mausteisuutta. Ei tämä oikein sahdilta maistu, mutta yllättäen session miellyttävin. Tässä on jotain brittibitterin tyyliä. Sahdeista ei tarvitse tykätä, mutta ainakin neljä täysin erilaista juomaa löytyi tämänkertaisesta tarjonnasta. Urho, 15.5.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti