Kuten blogin esittelytekstistä näkee, Rio Bravo on minulle poikkeuksellinen elokuva. Hämmentävästi en ole sitä näköjään blogissa arvioinut aiemmin. Katsoin sen nyt uudestaan ties monennenko kerran dvd:ltä. Rio Bravon tv-esitys 1980-luvun alussa teki minusta filmihullun, katsoin seuraavien 15 vuoden aikana tuhansia elokuvia. Vieläkään kipinä ei ole täysin sammunut, mutta se kohdistuu nykyään enimmäkseen vanhoihin Hollywood-leffoihin. Olen nähnyt Rio Bravon lukemattomia kertoja, muistettavimmin teatterissa ainakin Pariisissa 2000.
Rio Bravolla on hyvä maine yleisesti, mutta ei se ole noussut äänestyksissä maailman parhaista elokuvista kovinkaan korkealle. En voi ymmärtää, tässä on Howard Hawksin äärimmäisen elokuvallisen näkemyksen kirkkain huipentuma. Periaatteessahan teos on länteen siirretty To Have And Have Notin remake, paljon myös samoja aineksia kuin vielä aikaisemmassa Only Angels Have Wingsissä. Mutta tämä on vielä niitäkin onnistuneempi täysosuma.
Mykkä pitkä avausjakso, verta oluttuopissa, elokuvahistorian pisin krapula, Angie Dickinson hawksilaisen naisen huipentumana, vaikea kuvitella viehkeämpää olentoa. Musiikkia Ricky Nelsonilta ja Dean Martinilta. Walter Brennan tulitaistelun ratkaisevana toimijana. Hawks teki 1959 elokuvan vastareaktiona Zinnemannin High Noonille, tässä haastavaan tilanteeseen joutunut sheriffi ei voisi vähempää välittää kaupungin perusjengistä, hän hoitaa tehtävänsä niin hyvin kuin voi, ei yksin, mutta vain lähipiiriin tukeutuen.
John Wayne toistaa The Searchersin Natalie Wood -bravuurinsa kantamalla Angie Dickinsonin yläkertaan. Wayne on John T. Chancena yhdessä uransa huipentumassa, ei niin moniulotteisena kuin Ethan Edwardsina Searchersissä, mutta rooli on silti täysin erilainen kuin Waynen oikea julkinen hahmo. Hawksin yhteydessä on paljon pohdittu homoseksuaalisuutta, vaikka ohjaaja on itse tyystin tyrmännyt vihjailut. Miesten välinen ystävyys leimaa silti koko Hawksin tuotantoa ja tässäkin elokuvassa Wayne pussaa Brennanin päälakea.
Dean Martinin leffa tämä silti on, vieläkin on vaikea uskoa, miten tämä kevyen sarjan näyttelijäksi leimattu mies pystyi vetämään moisen suorituksen. Über-playboyna esiintynyt Martin toteaa useampaan kertaan Waynen olevan ekspertti naisasioissa. Ja aivan viimeisessä kuvassa Walter Brennan kietoo Angie Dickinsonin sukkahousut kaulaansa. Kuten Hawksin useimmat elokuvat, tämän katsominen on pelkkää nautintoa. Ja tässä elokuvassa se nautinto kohonnee kaikkein hekumallisimpiin sfääreihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti