On kulunut hämmentävästi jo yli kuusi vuotta siitä, kun luin Charles Cummingin The Trinity Sixin. Tuntuu hyvin lyhyeltä ajalta. Cumming on ehtinyt julkaista tuon luetun teoksen jälkeen jo viisi uutta romaania. Tartuin niistä vanhimpaan, A Foreign Country on vuodelta 2012 ja aloittaa Thomas Kell -trilogian. Parin tiiviin epilogin jälkeen Cumming esittelee uuden päähenkilönsä. 42-vuotias Kell on epämääräisissä oloissa puoli vuotta aiemmin MI6:sta lähtenyt vakooja, joka kipuilee avioeronsa kanssa. Ei siis kovin tuoreelta vaikuttava hahmo, mutta Cumming ei jää märehtimään asiaa. Oudossa asunnossa krapulaisena vaatteitaan keräilevä sankari kutsutaan uudelleen palvelukseen, vastavalittu MI6:n naispuolinen pääjohtaja on kadonnut. Ollaan saman tien Nicen koneessa. Cummingin selkeä suoraviivainen proosa tuntuu aika omalaatuiselta juuri lukemani McCarryn koukeroisuuden jälkeen. Ehkä turhankin simppeliltä.
Nicessa tarina tuntuu jo saavan tragikoomisia parodisia sävyjä, kun Kell hermostuu avustajikseen värvättyihin osa-aikaeläkeläisiin. Vauhtikin tuntuu hidastuvan, mutta kiihdyttää uudelleen Kellin ponnahtaessa Välimeren yli Tunisiin, johon ensimmäinen epilogikin sijoittui. Sitten lopulta juoni alkaa ottaa enemmän kierteitä ja melkoisen yllättäen vastapeluriksi osoittautuu Ranskan tiedustelupalvelu DGSE. Harvemmin läntisessä vakoilukirjallisuudessa törmää näin frankofobiseen asetelmaan. Cumming on hyvin todennäköisesti brexit-leirin kannattajia, vaikka skotti onkin. Hän asettuu selvästi terrorismin vastaisen sodan asetelmissa Bush&Blairin puolelle Chiracia ja kumppaneita vastaan. Kritiikkiä kyllä riittää jenkkienkin suuntaan. Tunisian jälkeen liikutaan taas Ranskassa ja Englannissa. Tiiviisti ja selkeästi tarina etenee, mutta kovin ohueksi kokonaisuus jää. Kellin hahmo ei syvene, ei juuri muidenkaan. Taitaa olla niin, että tämä jää viimeiseksi Cumming-kokemukseksi.
1 kommentti:
Vanha sanonta: "Do the God's work and fight the French"
Keskityn itse parhaillaan hieman vanhahtavalta tuntuvaan Geoffrey Householdiin, viimeisimpänä 70-luvun The Last Two Weeks of Georges Rivac, jossa Lilleläinen kaupparatsu sekaantuu KGB:n, Unkarin ja Mi5/6:n kuvioihin ja Householdmaiseen tapaan pakenee eri toimijoita Englannin maaseudulla kissa-ja hiirileikissä. -Juha
Lähetä kommentti