Mutta Ardbegin viskit ovat siis todella kiinnostavia useampaankin kerran kokeiltaessa. Hieman hämmentävästi heti aloitukseen koko setin vahvin tapaus Still Young, 56,2 %. Tämä oli mukana Nikkasen Oulu-show'ssa keväällä 2014. Ilmeisesti noin kahdeksanvuotias, savua ja päärynää tuoksussa. Pelkkiä bourbon-tynnyreitä, kyvyt ja pirteä viski. Benchmarkina sitten seuraavaksi tuttu Ardbeg 10 yo, edellistä rotevampi, todellakin vähemmän alkoholia, lakritsaa. 46 %, hedelmääkin on, tasapainoinen, öljyinen, oikein nautittava. Kolmosviskinä Perpetuum, jossa mukana eri-ikäisiä, oletettavasti kohtuullisen nuorempia viskejä. 47,4 %. Omenainen, vähemmän savua, kepeä tässä joukossa, jäi ehkä setin heikoimmaksi.
Ardbog menee sitten jo aivan eri suunnalle, hyvin tumma viski, tässä on manzanilla-sherryn astioita bourbonin ohella. Rusinaa ja makeutta enemmän, 52,1 %. Minun makuun liian makea kokonaisuus, vaikka pienillä marginaaleillahan tässä pelataan. Lopulta sitten tastingin helmi Twenty Something, eli 22 yo. Pelkkää bourbon-puuta, vaaleaa, pyöreää, vaniljaa, pehmeää, samettista. Sensaatiomaisen hyvää. Tislaamot suosivat nykyään bisnesmielessä ikämerkitsemättömiä viskejä, mutta vanha viski on silti edelleen toimiessaan ylivoimaista. Näin huikeaa tapausta en muista moniin vuosiin juoneeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti