Viime tammikuulle oli taas suunnitteilla perinteinen Nicen reissu, mutta omikronin takia se siirtyi syyskuulle. En innostunut aluksi, hotellit kalliimpia ja sää liian kuuma. Tänne kuitenkin päädyin Hagström-hulinasta ja Ilkka Sysilä vielä mukana. Sujuva lento ja raitiovaunulla keskustaan. Kello oli vasta 11. Nyt on vuorossa hyvin hidas ja rento reissu. Nicessa on koronan jälkeen vain kolme craft-baaria ja kaikki auki vain iltaisin. Niinpä tuli juotua perusbistroissa Affligemia ja Pelforthia tallustellen rauhallisesti ympäriinsä. Lämpöä mukavasti vain noin +21 C. BrewDogin baari näytti jo koronan aikana kuolleen, mutta nyt toimintaa entiseen malliin. Oisesta Pariisin pohjoispuolelta punertavaa sameaa kamaa, 6,5%. Maltainen tuoksu. Eipä ole maku kummoinen, hedelmäisyyttä ei oikeastaan ollenkaan. Karamellista makeutta, tunkkaisuutta. Ei katkeroa. Nice, BrewDog, 22.9.2022.
1 kommentti:
Kräftkaljaa Nicessa eli Nizzassa? Cine-, franko- ynnä gallofiilina asetun voimakkaasti Nicen puolelle; toki insinöörinä ynnä pelkästään insinööriheuristiikkaan luottaen, ilman syvempää ynnä akateemista kulttuurihistoriallista kompetenssia tässä asiassa. Niinpä lakaisen loputkin roskat maton alle soveltamalla vapaasti skebavirtuoosi Andy McCoyn aksioomaa: viddu, ei tää kyl mikään Pariisi oo! [Saatana!]
Lähetä kommentti