Hagström West Coast DIPA, julkistus

 Mallasseppien Jaakko Hartemaa ja Kim Ketonen saapuivat junalla Kupittaalta Pasilaan ja siirryimme myöhäiselle lounaalle Burgers & Wineen. Sieltä sitten Towerin kakkoskerrokseen, jossa Kusti Ollikainen jo viritteli uusinta Hagströmiä hanaan. Kyseessä siis lokakuun lopulla Naantalissa pantu tupla-IPA, 8,8 %, 80 IBU, humalina Columbus, Azacca, Strata, Idaho 7. Ari Nyfors oli käynyt pari viikkoa aikaisemmin maistamassa tuotosta ja kertoi kaiken olevan kunnosssa. Silti tunnelma oli jännittynyt, kuten aina ennen uuden oluen julkistusta. Tämähän oli tavallaan uusi vahvempi versio Hagströmin avausoluesta West Coast IPA. Ei kuitenkaan suoraan, raaka-aineissa eroja ja toki Mallasseppien prosessi on erilainen kuin Olarilla. 

Näytti hyvältä, niin kirkas kuin suodattamaton olut voi olla. Hieman WCIPAa tummempi, mutta keltainen edelleen, karamellimallasta ei nytkään mukana. Suurin osa Vikingin Pilsner-mallasta ja hieman Savo Maltin Viennaa. Tuoksussa karviaismarjaa, sitrusta ja trooppisempia hedelmiä. Oikein mukavasti. Maussa hedelmäisyys korostuu hyvin, ei nektarimaisesti, maltaisuutta on kohtuudella ja juotavuus erinomainen. Katkeruutta tässä oluessa on harkitusti vähemmän kuin aiemmissa Hagströmissä. Peräkärry löytyy nytkin, mutta se ei hallitse kokonaisuutta. Huhhuh, homma onnistui tälläkin kertaa. On tiedostettu, että ns. tilastotappio tulee jossakin vaiheessa, mutta vieläkään se ei toteutunut.

Itsenäisyyspäivän jälkeinen torstai ei ollut ideaalinen julkistuspäivä ja kutsuvieraita saapuikin hieman vähemmän kuin aiemmissa julkistuksissa. Palaute oli pääosin positiivista. Useampi kuitenkin totesi, että vahvassa oluessa alkoholin maku tuntuu. Itse havaitsin, että oluen lämpö oli pitkäkestoista juomisen jälkeen, mutta maussa en varsinaista ongelmaa havainnut. Asiasta keskusteltiin kuitenkin Mallasseppien herrojen kanssa ja alustavasti olikin puhetta uuden version tekemisestä noin vuoden kuluttua. Alkoholin maistuvuutta voisi yrittää häivyttää taaemmas. Samoin katkeruuden löysääminen ei ehkä ollutkaan oikea ratkaisu, räväkämpi katkeruus olisi ehkä sittenkin toiminut paremmin. Tätä pitää miettiä, vaikka olut siis halutunkaltainen on nytkin. 

 

Yhteiskuva on viinispesialisti Jussi Weckmanin ottama. Hän tykkäsi oluesta: "Tieteellisen kliininen, no-nonsense, oman lajinsa oppikirjamainen edustaja. Pirteän hapokkuuden ja oivallisen humaloinnin ansiosta korkeahko alkoholi ei puske häiritsevästi etualalle. Hyvä juotavuus. 92p."