Uudehko (2021) historiallinen romaani, joka sijoittuu nimen mukaisesti New York Cityn Harlemiin, vuosiin 1959-1964. Päähenkilö on tummaihoinen Ray Carney, nuori perheenisä, joka pyörittää omistamaansa huonekaluliikettä Harlemin pääkadulla 125th Streetillä. Sivussa hän välittää varastettua tavaraa. Erittäin hyvää paikallisväriä, pääosin Harlemista, mutta välillä käydään myös valkoisten kaupungissa etelämpänä Manhattania. Pieni takauma mustien jenkkisotilaiden vaiheisiin Burmassa toisen maailmansodan aikana. Varsin hidasta kehittelyä. Ryöstöjä ja henkirikoksia esiintyy, mutta ei tämä mikään rikosromaani ole. Enemmän perusrealismia. Tuttua pyrkimystä parempaan toimeentuloon, lievästi keinoista välittämättä. Rasismi on kovin kulunut teema, mutta siihenkin Whitehead pureutuu. Romaani jakautuu kolmeen osaan, joiden välillä hypätään muutama vuosi eteenpäin. Ensimmäisessä osassa esitellään asetelma hotelliryöstöjuonen avulla, toisessa pureudutaan Harlemin mustan yhteisön korruptioon. Tässä vaiheessa kostojuonen pyörteissä romaaniin tulee hieman veijaritarinan piirteitä. Kolmas osa pyörii Harlemin mellakoiden 1964 ympärillä. Yhdeksi päähenkilöksi nousee tässä vaiheessa New York Cityn ensimmäisen pormestarin Robert Van Wyckin jälkeläinen. Henkilöt ovat moniulotteisia, mutta kerronta oli omaan makuun liian hidasta ja rönsyilevää. Sattui silmiin, että käsittääkseni Whitehead ei mainitse kertaakaan John F. Kennedyä, vaikka hänen kautensa osuu juuri käsiteltyyn ajanjaksoon. Ari Moskovitz -niminen sivuhenkilö kyllä esiintyy. Vaikka romaanin nimi on napattu tunnetusta kappaleesta, niin musiikki on hyvin pienessä roolissa romaanissa. Hieman raskasta luettavaa kokonaisuutena, vaikka henkilöt ja ympäristö mielenkiintoisia ovatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti