Alan Taylor: The Many Saints of Newark

 Erikoinen uutuusleffa vuodelta 2022. Sopranos-tv-sarjan prequel, sijoittuu pääosin vuoteen 1967, eli 40 vuotta ennen sarjan päätöshetkeä. Itse David Chasen kirjoittama ja tuottama elokuva. Päähenkilö on Tony Sopranon setä Dickie Moltisanti, tv-sarjan Christopher Moltisantin isä. Ajankuva erinomaista Garden Staten karusta suurkaupungista Newarkista rakkauden kesänä, joka huipentuu rotumellakoihin. Mustat alkavat järjestäytyä rikollistoiminnassakin ja haastavat vanhaa italomafiaa. Musiikkia käytetään lähes nerokkaasti, välillä vain lyhyinä välähdyksinä. Aikahyppäys vuoteen 1971 kuitataan Rolling Stonesin Sway-biisillä, sehän julkaistiin Sticky Fingers-levyllä juuri silloin. Sarjan tuttuja hahmoja on runsaasti pikkurooleissa, Tony itse saa teini-ikäisenä 1971 enemmän tilaa. Vakuuttavaa näyttelijätyötä kauttaaltaan, hätkähdyttävimpänä Ray Liotta viimeisessä roolissaan, Dickien isänä ja hänen kaksoisveljenään. Juoni ei kovin skarppi ehkä ole, mutta aika hauskasti sarjan tapahtumia taustoitetaan. Tykkäsin kovasti, mutta tavallaan ymmärrettävää ettei oikein ole kaupallisesti menestynyt. 

Garage Ocata

Kun aloitin tämän(kin) Barcelonan reissun Garagella, niin soveliasta lopettaakin se olutmielessä sinne. Sameaa, 5,4 %, sessio-NEIPAa, Mosaic ja Palisade humalina. Trooppista hedelmäisyyttä hyvin tuoksussa. Melko täyteläinen runko vahvuudesta huolimatta. Kuivaa, ananasta ja passionia. Jälkimaku täysin tyhjä, mutta mehu jyllää. Kuivaa on. Tästä on hyvä suunnistaa kohti Suomen lopputalven melskeitä. Ja ensi kertaa koronan jälkeen, seuraavaa ulkomaan matkaa ei ole varattuna tämän edellisen loppuessa. Kotimaassa on kyllä luvassa paljonkin liikettä. Barcelona, Garage, 28.1.2025.

Refu 20 Minutos

Kovin lupaavalta tämä olut ei vaikuttanut Untappdin perusteella (for non-extreme hoppers), mutta kun aiemmin Refu-panimolta juonut vain kollaboa, niin päädyin tilaamaan. 6,0 %, 53 IBU. West coastia, ruskeaa, melkein kirkasta. Suhteellisen karamellinen tuoksu. Karamellinen maku, maltainen, ohut, kova. Ikävä pettymys, pienempi annos olisi riittänyt. Mutta fiilis parempi baarissa, asiakkaita tullut mukavasti. Selvästi aktiivisempi ja lupaavimpi fiilis kuin esimerkiksi eilen BlackLabissa. Jos ja kun palaan tulevina tammikuina, niin Conesa on syytä pitää kartalla. Barcelona, Conesa Beer, 28.1.2025.

Doskiwis Cream On

Vielä viimeisenä iltana ehdin klo 18 aukeavaan Conesa Beeriin, jota luulin Google Mapsin koomisten luonnehdintojen perusteella panimobaariksi, mutta ihan peruscraftbaari kyseessä. 12 hanaa, ei muita asiakkaita. Doskiwis tuttu viime talvelta, mutta ei tällä reissulla ole tullut aiemmin vastaan. 6,2 %. Vaaleaa ja sameaa. Trooppisia hedelmiä tuhdisti tuoksussa. Ananasta ja mangoa tuoreesti, mutta vähän ohuesti. Ei jälkimakua. Silti miellyttävää ja puhdasta tavaraa. Barcelona, Conesa Beer, 28.1.2025. 

La Pirata Ay! Carmela

Imperial Double IPA, nykykatsannossa tämä on TIPA, koska 9,3 %. Aiemmin olen törmännyt tähän Helsingin SOPPissa 2018. Hilpeästi peräti 110 IBUa, sen kun joskus maistaisi. Hyvin kirkasta ja kultaista. Tuoksussa makeahkoa hedelmäisyyttä. Melko täyteläinen maku, maltaisuutta on, hedelmäisyyttä vähemmän. Kevyesti katkeruutta jälkimaussa, mutta paljon vähemmän kuin Pilsner Urquellissa. Puhdasta kyllä on, ei mitään horjahduksia siinä mielessä. Mutta IPAan odottaisi myös hedelmäisyyttä. Barcelona, CocoVail, 28.1.2025.

Montseny Doble IPA

Tutulta katalonialaiselta panimolta tupla-IPAa, 8,2 %, 90 IBU. Ruskeaa, lievästi sameaa. Täyteläistä, hieman karamellista, maltaista, ei erityisen hedelmäistä. Kevyet on katkerotkin. Raikkaus ei ole optimaalista, ei tämä tunkkaista sentään ole, mutta paremmin pitäisi vahvan IPAn aueta. Barcelona, CocoVail, 28.1.2025.

Espiga Citrus Base DDH Pale Ale

Viimeinen päivä Barcelonassa tällä erää. Aurinkoinen, mutta melko tuulinen sää. Ei mitään erikoisempaa enää ohjelmassa. En jaksa raahautua kauempana keskustasta oleviin olutkohteisiin, joiden aukioloajat tammikuisena tiistaina voivat olla täysin arvaamattomia. Suunnistin tuttuun CocoVailiin, tarjolla Espigan sitruskamaa, jota on ollut muuallakin esillä, mutta en ole vielä kokeillut. 5,5 %, Mosaic ja Citra. Pehmeää on, sitrusvivahteita runsaasti. Vähän ohueksi jää muuten. Ei jälkimakua. Mutta kevytsumuna puhdasta ja raikasta. Barcelona, CocoVail, 28.1.2025.

ØBL Half Magnetic DIPA

Join välissä Verema-nimistä cavaa, aika perverssiä, mutta päivätyökaveri kehotti. Reissun viimeisenä päivänä sain lopulta homman hoidettua. Ihan mielenkiintoista täyteläistä päärynäistä kamaa. Nyt sitten Ølgodin tupla-IPA, 8,0 %. Vaaleanruskeaa, sameaa. Cavan maku hämää, pehmeää, melko maltaista, heikompi hedelmäisyys. Ei kovin katkeraakaan, mutta kuiva jälkimaku on.  Onhan tämä selvä paluu mukavuusalueelle. Kuohkeus ja täyteläisyys näppärää, puhdasta tavaraa. Barcelona, Kælderkold, 28.1.2025.

ØBL Hot Rod Black IPA

6,1 %, tummanruskea väri, vaahdossakin ruskehtavia vivahteita. Kuohkeaa ja pehmeää, paahteisuutta ja hedelmäisyyttä. Suhteellisen täyteläinenkin. Puhdasta on, mutta odotetusti jälkimaku on jätetty tyhjäksi. Rasittavaa paikallista musiikkia baarissa, muitakin asiakkaita harvinaisesti paikalla. Barcelona, Kælderkold, 28.1.2025.

ØBL Lucky Luciano

Kælderkold on niin lähellä Ramblaa oleva baari, että olen sen ohittanut aiemmilla matkoilla. Ehkä turhaan, 17 hanaa, lähes kaikki ØBL-brändillä, vain yksi Ogham seassa. Ølgod Beer Lab eli siis toisella puolen Ramblaa olevan Ølgod Brewpubin tekemiä, siellä en taida tällä reissulla ehtiä käymään, auki vain iltaisin. Pieni matala paikka, metallinen tiski ja muutama jakkara. Italopilsissä 5,5 %, pehmeää, maltaista kuivaa. Vähän katkeraakin. Oikein mukavaa. Barcelona, Kælderkold, 28.1.2025.

Ogham Doble IPA

Kuittasin vielä eilisen missin Barcelonan paraatipanimon tarjonnassa. Tinkimättömästi nimi Doble eikä Double, tykkään siitä fanaattisesti. 9,8 % tarkoittaa kyllä jo tripla-IPAa, mutta ei takerruta siihen. 58 IBU lupaa katkeruuttakin. Sameaa on ja jokin moderni musiikkityyli jumputtaa tauotta komppia tajuntaan, vaikea nyt keskittyä olueen. Ei, se ei ole rockia. Vaaleaahan olut on. Tuoksussa makeaa karamellia, miksei makeampia sitrushedelmiäkin. Karamellinen maku, ei kovin mehuinen. Ei nyt erityisen alkoholinenkaan, mutta kovin hyvin ei kokonaisuus toimi. Enemmän kuohkeaa hedelmäisyyttä pitäisi olla. Mutta olut siis voisi toimia paljon paremmin, kun Hurriganesin Get On soisi täysillä. Ai niin, katkeroita ei ole. Barcelona, Cerveceria Ogham, 27.1.2025.

BlackLab Terraplane Porter

Lopulta pääsin takavuosina merkittävänäkin toimijana vaikuttaneen BlackLabin taproomiin. Ei muita asiakkaita. Varsin vaivaannuttava tunnelma. Maksupäätekään ei ainakaan aluksi toiminut. Tämähän on iso baari, joten dramaattista alasajoa menossa.  Ei tietysti yllättänyt, kun jo vuosi sitten oli vastaava fiilis. Porterissa 5,0 %, mustaa. Paahteinen kahvinen tuoksu. Maussakin tosiaan mukava kuiva paahteisuus tanakasti. Kuivaa on, joskaan ei kovin täyteläisesti. Mutta jopa jälkimakua on, mainittavasti peräkärry mukana. Aika on ajanut tämän baarin ohi, ei pysty enää houkuttelemaan asiakkaita sisään. Ehkä se on luonnollinen evoluutio, elinkelvottomat yksiköt ajautuu sivuun. Tylyähän se on, mutta paljoa tehtävissä ei ole markkinataloudessa. Barcelona, BlackLab, 27.1.2025.

Basqueland Vertigo

Aika näppärä vaikka vaatimattoman näköinen cajun chicken sandwich BierCabissa, täällähän olen syönyt tällä reissulla toistuvasti, aukioloajat sopii. Tällä pärjää taas huomiseen asti. Kun eilen kävin Notorious-baarissa, niin soveliasta jatkaa Hitchcock-teemaa. Vertigo, lisää heiziä Baskimaasta, 6,5 %. Mosaic, Ekuanot, HBC1019, Galaxy, El Dorado. Taas ehkä jo liikaa erilaisia humalia, jotta harmoniaa löytyy. Sitrus tuoksussa nousee esiin. Maussa on samoja vivahteita, vähemmän trooppisia aromeita. Suhteellisen mausteinen cajun-eväs saattaa hieman hämätä oluen sävyjä suunnatessa. Mutta katkeroa ei ainakaan ole. Miellyttävää kyllä. Barcelona, BierCab, 27.1.2025.

Basqueland Sun Valley

Olin jo tilaamassa Navarran Naparbierin ja Frankenin Mahr'sin yhteistyöbockia, mutta viime hetkellä havaitsin juoneeni sitä jo kolme vuotta sitten Sörnäisten edesmenneessä Hel Yorkissa. Se baari ei koskaan saanut ansaitsemaansa huomiota, mielenkiintoisia ruokaratkaisujakin. 

Päädyin sitten Baskimaan kovahintaiseen sessioheiziin. 5,8 %, 25 cl, 6€. Litrahinta 24€ hykerryttäisi helsinkiläistäkin baarinomistajaa näin kevyessä kamassa. Itselläni ei ole perillisiä, joten annetaan rahan palaa. Sun Valley -niminen paikka on mm. Idahossa, siellä kävin runsas 10 vuotta sitten ihmettelemässä Hemingwayn rundin päätepysäkkiä. Baskien Sun Valley tuskin sinne nojaa, vaikka Ernest tunnetusti viihtyi Iberian niemimaallakin. Sameaa on, melko vaaleaa, Amarillo ja Sabro. Mutta kuivahumaloinnissa on Idaho 7 ja Idaho Gem, joten kyllä sittenkin Hemingwayn haamu päällä pörrää. Tuoksussa bensaa ja herukkaa. Suhteellisen tanakassa rungossa ananas, mango ja meloni etenevät kohti nielua. Katkeruus jää viitteelliseksi, mutta sitä en toki odottanutkaan. Baarissa pärähti soimaan Black Sabbathin Paranoid. Jotenkin se sopi tunnelmaan, ei Hemingwaykään monipuolisena paskiaisena koskaan löytänyt sielullensa rauhaa. Barcelona, BierCab, 27.1.2025.

Soma Eazy

Sää selkeni ja vielä yksi Gironan Soma osui reissulle. Alkuperäisessä matkasuunnitelmassa oli jopa päivävierailu Gironassa, mutta olutkohteita nihkeästi siellä ja nekin auki vasta myöhään illalla. Somalla itsellään ei taproomia tms. käsittääkseni. Gironan sensaatiomainen futisjoukkue tällä viikolla vieraissa. Joten jäin Barcelonaan. Myös Tarragonan päivävierailu tuli hylätyksi, pääosin samoista syistä. Iltapäivällä pitäisi olla ohjelmaa tuollaisissa ekskursioissa. 

Vain 5,0 %, 69 IBU. Mosaic, Citra, Azacca, ehkä jopa Nectaron.  Heiziä on, sitrusta rankasti tuoksussa. Kuohkeaa, ananasta ja mangoa maussa. Heikko katkeruus, IBU-lukema on vetäisty stetsonista. Tavallaan näin hedelmäinen ja näin ohut toimii joissakin oloissa, mutta itse olin nyt jo eri oloissa. Joten vaisua juotavaa on, se ei toki himmennä Soman kyllästämän Barcelonan markkinan dominointia. Barcelona, BierCab, 27.1.2025. 

Espiga Begin To Run

Tämäkin hieman sameaa, mutta ei läpitunkemattomaa. 6,5 %, hillitön humalacocktail. Zeus eli siis Columbus, HBC-630, Vista, Cascade, Centennial, Azacca, Simcoe. Kaikki miellyttäviä, joten odotukset kohoavat. Tuoksu onkin sitten melko neutraali, kokkeja on jo sopassa ehkä liikaa. Maku tuntuu taas liian ohuelta, mausteista hedelmäisyyttä. Sitrusta on, mutta vähän vetisyyttäkin. Hyvä juotavuus, mutta odotukset eivät täyttyneet. Barcelona, Rosses i Torrades, 27.1.2025.

Espiga Reminiscence

Tihkusade alkaa loppua, mutta hyvin lämmintä ja tyyntä, +18 C. Viimeöisessä futismatsissa oli välillä jopa koleaa, mutta onneksi Hagströmin huppari mukana. Lopulta ehdin Espigan craft-kauppaan, joka pitää iltapäivällä pitkää taukoa. Viime vuonna en ehtinyt ollenkaan, mutta 2016 kävin. Neljä hanaa, itse kauppa melko pieni, takana kohtuullisen kookas baari. Johnny Cashin viimeisiä Rick Rubin -levytyksiä soundtrackina vinyyliltä. Sameaa IPA-kamaa, 6,5 %, Mosaic ja Strata. Sitrusta tuoksussa. Mehuinen maku, kuiva, mutta vähän ohuehko. Puhtaus sentään miellyttävää edellisten Caravellejen jälkeen. Lisää runkoa ja varsinkin peräkärryähän tämä kaipaisi. Barcelona, Rosses i Torrades, 27.1.2025.

Caravelle Harvest Pale Ale

5,2 %. Vaaleampaa ja kirkkaampaa kuin edellinen. Hieman samanlainen talon maku, jonka peittämiseen tällä kertaa vähemmän aineksia. Ei täysin epämiellyttävä, mutta eihän tämä puhtaalta tunnu. Ohut runko, vaatimaton jälkimaku. Oluet selvästikin suunniteltu ruokien yhteydessä nautittaviksi.  Barcelona, Caravelle, 27.1.2025.

Caravelle Stranger Danger IPA

Yllättäen tihkusadetta maanantaina. Caravelle Brewery on hillittömän suosittu brunch-paikka, aina täynnä. Yksi jakkara kuitenkin tiskillä tyhjänä ja valtasin sen. Tilaaminen kesti, mutta lopulta sain sumua eteen. 5,7 %, Mosaic, Vic Secret ja Ekuanot. Vaaleaa ja sameaa. Lievää hedelmäistä happamuuttq, mutta kuiva mehuisuus peittää sen. Ei jälkimakua, mutta muuten makuja on kohtuudella. Barcelona, Caravelle, 27.1.2025.

Barcelona - Valencia 7-1

Nou Camp on edelleen remontissa ja olin jo skippaamassa Barcelonan matsin Montjuïcin Olympiastadionilla, kun viimevuotinen hämmentävä Villarreal-matsi ei ollut täydellinen menestyselämys. Päätin kuitenkin viime hetkellä ostaa lipun Valencia-peliin. En kiinnittänyt erityisempää huomiota katsomopaikan sijaintiin, katsoin vain ettei ole ihan kulmassa. Kallista oli taas ja peliajankohdaksi vahvistui ikävästi sunnuntainen myöhäisilta klo 21-23. En tykkää yhtään näistä Espanjan yömatseista, joista on mentävä suoraan nukkumaan.

Pääsin taas sujuvasti vuoren päälle erilaisia liukuportaita pitkin. Hämmästystä aiheutti sitten istumapaikka, joka oli alimmalla rivillä. Edes pelaajat eivät olleet lähellä, kun välissä oli muutama pressuilla peitetty rivi, vallihauta ja mellakka-aitoja. Aidat peitti sivurajankin näkyvyyden. Olen kerran ollut melkein yhtä alhaalla vanhalla Wembleyllä 1992 Englannin ja Brasilian matsissa, mutta silloin oli kohtuullinen näkyvyys. Matsista katosi jännite saman tien, kun Barcelona alkoi pommittaa heti maaleja. 24. minuutin kohdalla tilanne oli jo 4-0. Flickin nopeat ja suoraviivaiset pelaajat puhkoivat Valencian jähmeän puolustuksen kerta toisensa jälkeen. Fermín López, Ferran Torres, Raphinha, Lamine Yamal ja Frenkie de Jong saivat tehdä mitä halusivat. Toisella jaksolla Valencia sai lohdutusmaalin ja Lewandowski tuli jatkamaan verilöylyä. Aalto kiersi stadionia ja kannustus oli kohtalaista, mutta mitään ikimuistettavampaa tunnelmaa ei syntynyt. Vuosi sitten oli ainakin jännitystä shokkitappiossa. 

Nyt pidin varani poislähtiessä, etten lähtenyt laskeutumaan vuorelta kinttupolkuja kohti Ravalin labyrinttejä. Mutta vaikea oli pitää hermoja stadionia vastapäivään kiertäessä, kun jengiä katosi laumoittain oikealle alamäkeen. Lähdin laskeutumaan sitten juuri oikeassa kohdassa kohti Plaça Espanyan metroasemaa. Mutta jyrkkiä ja mutkaisia kivisiä portaita heikossa valaistuksessa oli loputtomasti tässäkin suunnassa. Ihme, että selvisin ilman vammoja vimmatussa ryysiksessä. 45000 hengen porukka tietysti sulloutui metroaseman portille. Onneksi olin ostanut metrolipun ennakkoon, nyt se olisi ollut mahdotonta. Junat tietysti oli sardiinipurkin tapaisessa pakkausmoodissa ja täpötäysi juna tuntui ryömivän kävelyvauhtia kohti keskustaa. Taskuvarkailla tietysti optimaalinen saalistusympäristö. Perille kuitenkin pääsin ilman menetyksiä. Loppuvihellyksestä meni tasan tunti hotellin ovelle. Ei ajallisesti huono, mutta kokemuksena ei kovin miellyttävä.

Ogham Barley Wine

Doble IPA (9,8 %) ehti loppua, joten tyydyin Barley Wineen, 9,7 %, 47 IBU. Keskiruskeaa, melko kirkasta. Hedelmäinen tuoksu, hyvin makea karamellinen maku. Mallas tietysti tuntuu taustalla, mutta hedelmäisyyttä sotkee makeus. Katkeruutta ei ole. Tavallaan puhdas makea vahva olut, mutta ei tästä erityisempää raportoitavaa ole. Tästä on nyt hyvä lähteä valmistautumaan illan futismatsiin. Barcelona, Cerveceria Ogham, 26.1.2025.

Ogham Barcelona IPA

Vasta nyt havaitsin, että lähimpänä hotellia on Ogham-panimon luksustaproom. Kymmenkunta omaa olutta hanassa. Pramealla paikalla kaiken ytimessä Gran Via de les Corts Catalanesin varrella lähellä Plaça de Catalunyaa isohko tila. Hämmästyn, jos on pitkäikäinen. Yksi asiakas minun lisäksi, toki sunnuntai. 5,8 %, lievästi sameaa. Hieman mausteinen, kuohkea, hedelmäinen, pihkainen, puhdas. Ei paljoa katkeroa, mutta ei oluessa vikaa. Puuttuu vain asiakkaat. Barcelona, Cerveceria Ogham, 26.1.2025. 

Garage Circus Tears Barrica

Kebab-aterian jälkeen Garagella rommitynnyrikypsytettyä imperial stoutia, 10,0 %. Mustaa on. Puuta ja sherryä tuoksussa. Täyteläistä, suklaista, lakritsaa. Melko makeaa, rommin aromeita ehkä havaittavissa. Jälkimaku jatkuu yhtä makeana. Alkuperäinen olut ennen kypsytystä ollut pastry stout, joten se selittää makeuden. Kypsytys varmaan peittää pahimpia ongelmia, mutta eihän tämä nautinnolliseksi vielä pääse. Barcelona, Garage, 26.1.2025.