maanantai 18. tammikuuta 2016

John Huston: The Maltese Falcon

Olen nähnyt John Hustonin definitiivisen Hammett-tulkinnan lukemattomia kertoja, mutta ilmeisesti vasta nyt ensimmäisen kerran elokuvateatterissa. Orionissa oli lähes täysi sali ja kopiokin ok, vaikka ei aivan timanttisessa kunnossa. Joka kerta hämmentyy, että tämä oli Hustonin ensimmäinen ohjaus, niin varmaotteiselta kaikki tuntuu. Tätähän voi pitää yhtenä film noirin lähtölaukauksena, mutta varsinkaan visuaalinen tyyli ei ollut vielä 1941 loppuun asti kehittynyt. Bogart ei ehkä vielä ollut sisäistänyt, että hän pääsee jatkossa pelkkiin päärooleihin. Suoritus on niin ambivalentti, niin modernin antisankarimainen, niin moraalittoman misogyynisen kyyninen kylmäävällä tavalla, että täysin harkittua se ei voi olla tähän asti pelkkiä luusereita personoineelta kulttisankarilta. 

Hammettin romaani on äärimmäisen kova, mutta Hustonin käsikirjoitus on vielä tinkimättömämpi. Ei voi uskoa, että tällainen tyrmäys tuli Hollywoodista 1941 katsojien ihmeteltäväksi. Olen aiemmin pitänyt Mary Astoria vääränä valintana seksikkään laskelmoivan Brigid O'Shaughnessyn rooliin, mutta isolla kankaalla tekoitkua pusertavan Astorin meikit leviävät naamaan todella vakuuttavasti, kun kohtalon kello alkaa iskeä yhä kumeammin. Ehkä oma ikääntyminenkin vaikuttaa kypsän naiskauneuden arvostamiseen. Peter Lorren ilmeisen gay-hahmon ohella nykykatsannossa korostuu myös Sydney Greenstreetin avoin homous. On vaikea uskoa, että Greenstreetin röyhkeä lääppiminen Bogartin polven ja Elisha Cook Jr:n perseen suuntaan meni läpi Hays Officessa. Aika ei ole laimentanut tätä mestariteosta ollenkaan, tämä on pikemminkin entistä ajankohtaisempi nykyään. 


Jos oheinen kuva hämmästyttää, niin tulin hankkineeksi joskus 80/90-luvun vaihteessa henkilökohtaisen Maltan haukan Accessories to Murder -postimyynnistä Kalifornian Seal Beachistä ennen web-aikaa. Lähetys juuttui Raahen tulliin ja virkailijan kanssa mietittiin pitkään minkä momentin alle tämmöinen esine kirjattaisiin. Tietysti yritin selittää, että se on ainetta josta unelmat on tehty, huonolla menestyksellä. Harmittavasti patsas ei näytä samalta kuin elokuvassa esiintyvä. Sehän oli kuitenkin väärennös, joten ehkä oikea kenraali Kemidovin haltuun Istanbuliin jäänyt haukka näyttääkin juuri tällaiselta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Both are made of the stuff dreams are made of!

Franco kirjoitti...

Peter Lorre, Elisha Cook Jr ja Sydney Greenstreet mellastamassa samassa huoneessa Bogien kanssa! Ja Astor siihen vielä päälle. Aikamoinen kohtaus! Cookin loisteliaat tärinät, kaatumiset ja tärisevät ylösnousut (tyyppi muutenkin loistovireessä, hänhän oli myös Syvässä Unessa) ja Lorren itkuinen tuoliinheittäytyminen, kun patsaan olemus selviää... Tärinöistä puheenollen, kun Bogie pitää Greenstreetille aiemmin elokuvassa raivomonologin, niin poistuessaan paikalta käytävässä hissiin astuessaan hän katsoo naureskellen tärisevää kättään..