Pääsin juoksulenkille tavallista myöhemmin ja tarkoitus oli viettää loppuilta katsellen harvinaista Larry Peercen neonoiria vuodelta 1967. Harri Vaarala ja Jussi Tamminen hälyttivät kuitenkin Makun caskin avauksesta Töölössä. Kotimainen cask on edelleen niin harvinainen tapaus, että on pudotettava kaikki muu toiminta ja siirryttävä tynnyrin ääreen.
4,5%, hieman sameaa, hieno meripihkainen väri. Kuohkeaa, riilikäsittely on kunnossa. Pienemmät hedelmäiset vivahteet saavat nyt lisätehoja, niissä on useampia tasoja kuin tylymmässä keg-versiossa. Tiukempi kapea brittiläinen takapotku toisi tähän vielä peräkärryllistä kokonaisuutta, mutta katkero on jäänyt samalle matalalle tasolle kuin perusversiossa. Mutta silti kulttuuritapaus. Otin toisenkin, vain yksi cask tarjolla. Viisi Penniä, 3.8.2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti