SOPP 2021, Helsinki, keskiviikko

 Sääennustus lupasi 50 hellepäivän jälkeen sadetta Helsingin SOPPiin, joten olin jo jättämässä avauspäivän väliin. Töiden jälkeen ei kuitenkaan satanut, joten pudottauduin Kaisaniemeen. En muistanut vuodelta 2019 miten valtava tämä alue on. Aikaa meni Sonnisaaren tiskiä etsiessä. Alan ihmisiin törmäsi joka käänteessä. Sadettakin tuli sitten todella reippaasti, mutta lyhyen aikaa, lopulta oli taas liian kuumaa.  

Sonnisaarelta kaksi uutuutta, ensimmäisenä maistettavaksi Mutu, IPA itäisen ja läntisen rannikon välimailta, olisiko sitten keskilännen suurten järvien tyyliä. 6,1 %, keittohumalina Centennial, Strata ja BRU-1, kuivina samat paitsi Stratan tilalla Citra. Keskisameaa, herukkainen tuoksu. Kuivaa trooppista hedelmää maussa, aprikoosia ainakin. Ei kovin katkeraa Sonnisaaren skaalassa. Puhdasta ja raikasta, hyvää on. Tupla-IPA Tippasta nyt 2021-versio, 8,0 %, Columbus ja Citra aluksi, sitten niiden lisäksi mukaan Idaho 7 ja Mosaic. Sameaa on tämäkin, sitrusta, pehmeää, täyteläistä, pihkaa, dänkkiä, katkeroa. Tätä olisi mukava analysoida rauhallisemmassakin miljöössä kuin riemukkaassa hörhöpöydän jälleennäkemisessä. Tässä vaiheessa tuli siis se raamatullinen vedenpaisumus, onneksi sattui goretex-jalkineet päälle. 

Tilanteen rauhoituttua siirryin Pikkulinnun ranskalaistiskille, jossa päätin keskittyä Piggy-tuotteisiin, koska tykästyin niin paljon panimon äskeiseen tupla-IPAan. El Loco on myös DIPA, 8,0 %, vaaleaa sameaa kamaa. Kirpeä, minttua, Sabro varmaan käytössä. Puhdasta kuitenkin, mehuinen, hieman katkera, ei huono. Seuraavaksi ajauduin Forssan OlutMyllyn tiskille, josta mukaan tarttui Miami NEIPA, 5,5 %. Ensitutustuminen panimoon, sameaa on, tosin ei puhdasoppisen NEIPA-sameaa. Trooppista hedelmää, aprikoosia, raikasta, puhdasta. Positiivinen yllätys ilman muuta. Takavuosina ei odotukset uudelle panimolle olleet korkealla, mutta nykyään ei näköjään tarvitse antaa tasoitusta alkuvaiheen tilanteellekaan.

Mallaskosken tiskiltä kävin sitten tsekkaamassa hörhöjen spekulointien kannustamana Poseidonia, rommitynnyrikypsytettyä imperial pilsiä, 9,3 %, 53 IBU. Jyri Ojaluoma oli hieman varautunut tarjoilemaan tuotetta, ehkä pientä epävarmuutta tuotteen tasosta. Eihän tämmöiselle kokeilulle tietenkään kovin suuria odotuksia itselläkään ollut, mutta aina eksoottinen kiinnostaa. Suhteellisen kirkasta ja vaaleaa kamaa, hieman hapan tuoksu. Maussakin happamuutta, tynnyrin tuomaa puumaisuutta. Ei todellakaan pilsin ominaisuuksia, mutta en sitä tietysti odottanutkaan. Vaisuhan tämä oli, ehkä olisi toivonut voimakkaampia terävämpiä makuja puoleen tai toiseen, pils ei ehkä oikea lähtötyyli tällaiseen kokeiluun. 

Palasin Ranska-tiskille, seuraava Piggyn tupla-IPA El Maestro, tämäkin 8,0 %. Sameaa, herukkaisuutta, kuivaa. Nyt on vielä puhtaampaa kuin Sabron kanssa, trooppisia hedelmiä, oikein hyvää oli. Heti perään toinen Piggy, nyt Galaxy Cartel, tämäkin tupla-IPA, nyt 8,2 %, Galaxyn ohella Citraa. Hyvin samantyyppinen edellisen kanssa, sosiaalisessa tilanteessa oli vaikea huomata, että olut ehti vaihtua. Ehkä tämä loppujen lopuksi oli kolmesta Piggysta kaikkein paras. 

Session lopuksi vielä enonkoskelaisen Karvilan tiskille, jossa tarjolla imperial rediä, 7,0 %. Karvila on jo niittänyt kohtuudella mainetta puhtaalla peruslagerillaan. Lager on tämäkin ja mukana ProvOAK-humalaa, johon en ole ennen törmännytkään. Vaahtosi kovasti, pelkäsin pahinta, mutta maku todella puhdas, kuivaa maltaista bock-otetta vaaleassa oluessa. Ei yhtään hedelmäisyyttä, hentoinen, mutta havaittava katkeron ote lopussa, oikein näppärää. Tämähän jäi nyt sen verran pintaraapaisuksi, että oletettavasti palattava jatkopäivinäkin paikalle.