John Williams: Back to the Badlands

Walesiläinen toimittaja ja kustantaja Williams julkaisi 1991 Into the Badlands -esseekokoelman, joka innostuneen kiihkeästi esittelee aikakauden amerikkalaisen rikoskirjallisuuden kovimmat nimet. Williams pääsi Detroitissa jopa Elmore Leonardin puheille. Kirja on myös mukavasti johdatteleva matkakertomus kiehtovimpiin amerikkalaisiin rikosmiljöisiin. Williams ei ole kummoinen kirjoittaja, mutta innostus ja asenne paikkaa muita puitteita. Satuin lukemaan teoksen tuoreeltaan ja huomasin Williamsin olevan samaa mieltä monista asioista. Erityisen nautittavaa oli musiikkifani Williamsin tunnelmointi amerikkalaisen musiikkiperinteen pyhillä paikoilla.

Ostin hieman hätäisesti tämän jatko-osan, koska luulin että kyseessä on todella aito kakkososa. Tämä on ikävästi halpahintainen jälkilämmitys, puolet uudesta niteestä koostuu Into the Badlandsistä lyhennetyistä esseistä. Mukana on vain viiden uuden kirjailijan esittelyt: George Pelecanos, Vicki Hendricks, Daniel Woodrell, Kinky Friedman ja minulle täysin tuntematon Kem Nunn. Silti ei voi olla tempautumatta mukaan, kun Williams ensi töikseen Washington DC:ssä ajaa metrolla Shaw-alueelle chiliburgerin kimppuun ja tunnelmoi Mazen pehmosoulilla. Williams on Pelecanosin ja Hendricksin kustantaja UK:ssa, joten kyseessä on jo faniutta syvempää diggailua. Coolista Pelecanosista Williams ei saa irti juuri mitään, eikä Williams Floridan Clewistonissakaan uskaltaudu Hendricksin poikaystävän mukana laskovarjohyppyyn. Hendricks vaikuttaa melkoiselta pakkaukselta, entisiä poikaystäviä on massiivinen lauma, joten materiaalia eroottiseen noiriin on riittävästi. Yhden kirjan naispuoliseen itsensäpaljastajahahmoon Hendricks näkyy löytäneen inspiraation Key Westin Caroline Streetin flashereistä. Williams pitää Hendricksin kakkosromaania Iguana Love kimmeltävänä mestariteoksena.

Kem Nunn osoittautuu kirjoittavan Kalifornian Huntington Beachiin sijoittuvaa surf punk noiria. Ei vaikuta kiinnostavalta. Sitten Williams jaarittelee tyhjää Austinin musiikkiskenestä ennen kuin pääsee Kinky Friedmanin kimppuun. Ehkä olen tosikko, mutta en ole koskaan lukenut Friedmania, enkä haluakaan. Parasta antia on Williamsin matka Etelä-Missourin Ozark-vuorille ja Woodrellin haastattelu. Tunnen esikoisteoksen Under the Bright Lights, mutta Woodrell on nyt kai nyt saanut uuden vaihteen päälle monenlaisten vaikeuksien jälkeen, joten viimeisimpään tuotantoon olisi syytä perehtyä. Mutta liian vähän tämä oli, Williamsin kirja on raskas pettymys.