Sydney Pollack: The Yakuza

Suhteellisen tuntematon huippuleffa vuodelta 1974. Selvästi ohjaaja Pollackin uran huipentuma, mutta varsinaiset auteurit kuitenkin käsikirjoittajat Robert Towne ja (varsinkin) Paul Schrader. Leffan alkupuolella on Towne-leffa Chinatownin tyyppistä tunnelmaa ja muuten fiilistellään vahvasti Schraderin Yukio Mishima -fiksaatioilla. Loistava neonoir-kuvaus lähinnä Tokiosta ja Kiotosta, upeaa Dave Grusinin musiikkia. Liikkeelle lähdetään Kaliforniasta, päähenkilö on Japaniin palaava entinen miehitysjoukkojen sotilas. Tunnelma on lähes eleginen pitkin matkaa, vaikka hyvinkin väkivaltaisia kohtauksia mukana. Japanilaista kulttuuria ympätään mukaan vahvasti, kendoa, mangaa, samurai-miekkoja, karaokea, pachinko-pelaajia ja tietysti yakuza-gangstereita. Mukana myös John Ford -fani Schraderilta viittaus My Darling Clementineen. Kaikki ei tietenkään toimi, näyttelijätyö on välillä kömpelöhköä Robert Mitchumia myöten. Symboliikka ja rituaalit iskevät välillä päälle jo liiankin raskaina, ei täysin uskottavaa. Elokuvan yleisilme on hyvin pessimistinen, heijastelee voimakkaasti aikakautensa Vietnam/Watergate-jenkkitunnelmia. Mutta minuun tällainen uppoaa täysillä.