Näin edellisen (ja ainoan) kerran tämän film noir -peruskiven suurelta kankaalta Pariisin vasemman rannan pikkuteatterissa 30.11.1991. Nyt uusi mahdollisuus Helsingin Orionissa, tosin harmittavasti tanskalainen kopio ei ollut kovin hyvässä kunnossa. Lukemattomat katselukerrat televisiosta ja VHS/DVD-kopioista ovat olleet aina yhtä hienoja kokemuksia, mutta kyllähän kollektiivinen sessio on aina haltioittavaa. Nyt muuan nuori nainen tuntui hihittelevän äänekkäästi hieman yllättävissä kohdissa. Mustaa huumoria tietysti tässä on, mutta kyllä melko harva mies huvittuu näin julmasta meiningistä. Toistuvilla katseluilla kiinnittyy huomio yksityiskohtiin, Barbara Stanwyckin silmiin, hassuun oluttuokioon autossa drive-in -ravintolassa, vakuutusyhtiön toimiston samankaltaisuuteen Wilderin The Apartment -leffan vastaavan kanssa.
Oli aivan upeaa kävellä leffan jälkeen Orionista hotelliin pitkin sateen kastelemia neon-valoissa kimmeltäviä Kampin katuja, Eerikinkatu, Annankatu, nämä kulmat ovat ehkä Suomen urbaaneinta osaa, juuri siellä suomalainen noir tulisi kuvata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti