Jörn Donner: Kuulustelu

Donner palaa hämmentävästi ohjaajaksi 25 vuoden tauon jälkeen. Parhaita näkemiäni Donner-leffoja ovat ensimmäiset ruotsinkieliset ohjaukset, muuten jälki on ollut melko epätasaista. Varmaan hän onkin parhaimmillaan tuottajana. Uutuus ei ole huono, kamarinäytelmän oloinen kuvaus desantti Kerttu Nuortevan vaiheista jatkosodan aikana. Varsin intensiivinen ote varsinkin alussa, mutta Olli Soinion käsikirjoitus ei hyödynnä tarpeeksi kiehtovaa aihetta. Minna Haapkylä onnistuu hyvin pääroolissa. Kritiikeissä on jo juhlittu kohtausta, jossa Nuortevan henkilöllisyys paljastuu. Haapkylän suoritus siinä on melkoinen nähtävyys. Ikävä kyllä en tykännyt pahvista tekstiä pukkaavista kuulustelijamiesnäyttelijöistä. Paavo Kastari esitetään 1942 päämajan valvontaosaston miehenä, mutta joidenkin tietojen mukaan hän olisi ollut Valpon palveluksessa jo silloin. Kastarin hahmo on elokuvan ongelmallisin, tarpeeksi syvyyttä siihen ei tule. Mielikuvitukselliselta vaikuttava Arvo Poika Tuominen -kohtaus vastannee todellisuutta, Haapkylä/Nuorteva onnistuu hienosti hämärtämään Tuomisen omia motiiveja. Elokuvan rakenne notkahtelee loppupuolella, enemmän olisi pitänyt heijastaa jatkosodan muuttuvien asetelmien vaikutusta Nuortevan kohtaloon. Oregonin suomalaiskaupungissa Astoriassa syntyneen ja Kazakstaniin 1963 kuolleen Nuortevan tarinassa olisi ainesta suurempaankin tuotantoon. Lopputeksteissä varmaan kirjoitusvirheitä, kun Aalto-henkilöiden nimi oli kirjoitettu kolmella aalla, Aaalto.