Kaunis meripihkainen olut, nimi viitannee Fuller'sin London Prideen. Tuoretta, pehmeähköä, mutta maku on kyllä harmittavan ohut, vetinenkin. Hedelmäisyyttä hailakasti, mallasta häivähdys. Hyvin heikko humalan kapea aavistus jälkimaussa. Jos tarkoitus on ollut luoda tyypillinen britti-keg-bitter, niin tällaisiahan ne usein ovat. Makua ja luonnetta tähän saisi tynnyrikypsytyksellä, mutta siihen Mansen ylpeys ei ole lähtenyt. Helsinki, Maltainen Riekko, 24.9.2009.
torstai 24. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti