Martin Scorsese: Shutter Island

En ole koskaan ollut suuri Scorsese-fani ja varsinkaan viimeisten vuosikymmenten tuotokset eivät ole vakuuttaneet ollenkaan. Toisaalta olen kiihkeä Dennis Lehane -intoilija, jonka romaaniin tämä Scorsese-uutuus perustuu. Heti on korostettava, että tämä Shutter Island saattaa olla Lehanen heikoimpia saavutuksia. Niinpä tämä leffakin on kaukana sellaisista hienoista Lehane-tulkinnoista kuin Eastwoodin Mystic River tai Affleckin Gone Baby Gone. Juoni seurailee varsin uskollisesti romaanin suuria linjoja. Visuaalisuutta on saatu hyvin mukaan karuilla myrskyisillä kalliosaarikuvilla. Paljon teennäisiä Hitchcock-kunnianosoituksia, mutta romaanin kevyesti huimaava hulluksi tulemisen tunne laimentuu elokuvassa huomattavasti. Di Caprio ei pysty tuottamaan tyydyttävää näkemystä päähenkilön angsteista. Joissakin arvioissa elokuvaa pidetty neonoirina, mutta sellaisesta ei ole nähdäkseni kyse ollenkaan. Paljon enemmän tämä lähestyy trillerigenressä kauhu- ja fantasia-alueita. Unikohtaukset ovat hämmästyttävän kömpelöitä. Hämmästyttävää, että näin synkkä ahdistava elokuva keräsi salin täyteen nuorisoa keskellä viikkoa hyytävässä talvisäässä. Ilmeisesti keski-ikäinen Leonardo Di Caprio pystyy edelleen kiinnostamaan teinityttöjä ja metroseksuaalinuorukaisia.