Mike Figgis: Leaving Las Vegas

John O'Brien tappoi itsensä kuultuaan, että hänen romaanistaan tehdään elokuva. En ole romaania lukenut, mutta tykkäsin aika lailla ensi-iltakierroksella tästä alkoholismileffasta. Uusintakatselulla vaikutti edelleen mukavalta, vaikka Stingin uikutus soundtrackilla sai kyllä kiristelemään hampaita. Viinaa juomalla päivänsä päättää päättäneen Hollywood-skenaristiraakin ja Las Vegas -huoran katkeroromanttinen tarina ei ole aivan tavallista kuvastoa. Henkilöhahmot ovat varsin moniulotteisia ja ilmeisimpiä ratkaisuja vältellään näppärästi. Nicolas Cage on usein ärsyttävä, mutta tässä rooli tulee vietyä maaliin asti tyylillä. Elisabeth Shuen ura päärooleissa ei kauaa kestänyt, mutta tämä on hänen paras hetkensä, vaikka elokuvana pari vuotta myöhempi Palmetto saattaa olla nautinnollisempi. Las Vegas -leffoja on paljon, mutta tämä on yksi parhaista. 16-milliselle filmille kuvattu sumea neon-valojen häilähtely korreloi hyvin humaltumisaistimuksia. Ohjaaja Figgisin pärstä esiintyy toistuvasti Red Mullet -taksimainoksessa. Lukuisisssa cameorooleissa muitakin ohjaajia, kuten Vincent Ward, Bob Rafelson ja Danny Huston. Julian Lennon baarimikkona ja pankkineitinä Bond-tyttö Carey Lowell. Figgisin vaihtelevalla uralla on pari muutakin mielenkiintoista leffaa, mutta kyllä tämä jäänee selvästi parhaaksi saavutukseksi.