Suomi - Unkari 1-2

13 vuotta ja yksi päivä sitten olin Helsingin Olympiastadionilla suomalaisen jalkapallon katkerimpana päivänä. Selän takana istui nuori Shefki Kuqi. Nyt taas Unkari vastassa ja tunnelma ehkä vieläkin masentavampi alusta asti, Moldova-tappion takiahan peli oli jo pelattu lopputurnausta ajatellen. Suomella aluksi peli enemmän hallussa, mutta terävyys kärjessä puuttui. Paras tilanne ensi jakson lopulla Väyrysen riman päälle pudonnut laukaus. Unkari tuli hakemaan tasapeliä, mutta 50. minuutilla kentän kuninkaaksi osoittautunut vaihtomies Vladimir Koman nerokkaasti vapautti Mainzin sentteri Szalain, 0-1. Suomi lamaantui totaalisesti, kuinkas muutenkaan. Baxter harkitsi asiaa kylmän viileästi yli 20 minuuttia, sitten Eremenko Jr, Litmanen ja Kuqi sisään. Ote hienoisesti Suomelle, mutta Unkari oli karata, kulmasta pusku hieman ohi ja väärä paitsiotuomio hienoon hyökkäykseen. Suomi onnistui tasoittamaan, Eremenko Jr:n taidokas pystysyöttö Forssellille, kliininen viimeistely. Sitten Kuqi ryösti Litmaselta vetopaikan. Suomelle niin tyypillinen totaalinen uinuminen neljännen yliaikaminuutin viimeisillä sekunneilla. Unkari päästettiin vastahyökkäykseen, Balázs Dzsudzsák kiskaisi takakulmaan. Ehkä tämä lopulta herättää, valmentaja ja vanhat pelaajat pois, tähtäin 5-10 vuoden päähän.