The Oxford Companion to Beer

Monenlaisia massiivisia teoksia oluesta on julkaistu, mutta aivan perinteinen tietosanakirjatyyppinen ensyklopedia on puuttunut. Nyt sellainen on syntynyt. Idea tuntuu tietysti vanhanaikaiselta, mutta paperikirjamuodossa on edelleen puolensa. Netissä olutasiat ovat hajallaan ja luotettavan tiiviin kokonaispaketin rakentaminen nettiin ei ehkä luontevalta tunnukaan. Mutta siinä tapauksessa faktat pitäisi paperikirjassa olla todellakin kohdallaan. Tämä uutuusteos on ehtinytkin saada jo vihaista kritiikkiä juuri siitä, virheitä löytyy ehkä yllättävänkin paljon. Parempi olisi siis ehkä ollut odottaa korjattua seuraavaa painosta, mutta en malttanut.

Sivuja yli 900, kirjoittajia 165, Suomesta Helsingin Sanomien Jussi Rokka, 1100 artikkelia. Päätoimittajana Brooklynin panimomestari Garrett Oliver, joka on kerännyt mainetta olut&ruoka -kirjallaan ja yleisenä olutjulkkiksena. Skouppi on mahdollisimman laaja, kaikki olueen liittyvä. Painotus on raaka-aineissa ja valmistusprosessissa, nautiskelun kustannuksella. Välillä kirja vaikuttaa kemian oppikirjalta. Positiivista kemian osuudessa on syväsukellus humaliin, niitä tarkastellaan vähintään riittävästi kaikilta mahdollisilta suunnilta. Paljon historiaa ja kulttuuriaspekteja, mutta oluttyylit voisivat olla terhakkaammin esillä, esim. monipuolisesti mielenkiintoinen gose puuttuu kokonaan. Myös zoiglin ainutlaatuinen yhteisöllinen luonne jää kokonaan huomioimatta, vaikka paljon saksalaisiakin kirjoittajia on tiimissä mukana. Jonkinlainen painotus on USA:ssa ja muissa englanninkielisissä maissa, mutta kyllä maantieteellinen kattavuus on silti varsin onnistunut. Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä panimoita on valikoitu mukaan, mutta ei yhtään baaria. Ilman Kulminatorin tai Toronadon tai Pikkulinnun tai Leskisen merkityksen ymmärtämistä olutkulttuurista välittyy kovin vajaa kuva. Pubeista on toki laaja yleisartikkeli, mutta se ei korvaa historiallisten baarien unohtamista.

Itsellekin virheitä osuu silmiin. Diasetyylin kohdalla ei mainita sen oleellista läsnäoloa tšekkipilsnereissä, todetaan jopa sen olevan erityisen vältettävä lager-tyyppisissä oluissa, jollainen tietysti tšekkipils nimenomaan on. Aleissa ja stouteissa kirjoittaja pitää diasetyyliä hyväksyttävänä lievinä määrinä. Toisaalta böömipilsin hakusanan kohdalla diasetyylin mukanaolo mainitaan. Oliverin oma artikkeli baltic porterista väittää Sinebrychoffin porteria pohjahiivaiseksi ja Keravakin esiintyy muodossa Kevala. Sinebrychoffin oman artikkelin kohdalla hiiva ja kaupunki osuvat oikeaan. Ilmeisesti kirjan loppuvaiheissa on kiire päässyt niskan päälle ja kunnon tarkistusta ei ole ehditty tehdä, sääli. Rokka on kirjoittanut ainakin sahdista ja yleisesityksen Suomen olutskenestä, niissä faktat ovat kohdallaan.

Vaikka tämä on taatusti uraauurtava ja monin tavoin ansioitunut saavutus, niin kirja on henkilökohtaisesta näkökulmasta jonkinlainen pettymys. Hakuteoksena se on varmaan jatkossakin käyttökelpoinen, mutta liian otsa rypyssä tämä on väännetty. Oluen hedonistinen rooli jää entsyymien varjoon. Väistämättä tulee ikävä Michael Jacksonia, hän olisi saanut tällaisenkin teoksen rullaamaan aivan eri ulottuvuuksissa.