Visuaalisesti dvd ei paljoa uutta tarjoa, kuva on rakeinen edelleen, värit hailakat, Pariisi on harmaan sateinen. Joitakin kameraliikkeitä alkupuolella hieman tarkkailin, ehkä niissä oli jotain uutta elastisuutta, jota VHS ei pystynyt tavoittamaan. Äänipuolella kyllä selvää parannusta, melankolinen jazz soi kirkkaammin. Muuten katsomiskokemus ei erityisemmin poikennut aiemmista. Mutta onhan hienoa nyt saada tästä elokuvahistorian huipentumasta tallenne digitaaliseenkin kirjastoon. Uusilla katsomiskerroilla paneutuu aina uusiin yksityiskohtiin, nyt riemastutti varsinkin käsienpesukohtaus käsineet kädessä ja Citroën DS:n moottorin sammuttaminen kakkoskeikalla. Loppuratkaisu on romanttisen kirpeä, kuin katkeran oluen jälkimaku, johon ui mukaan hivenen klementiinin makeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti