Stewart on siis seitsenkymppinen herrasmies, joka on astunut Balvenien palvelukseen syntymävuotenani 1962. Vaatimaton mies esitteli aluksi itseään ja firmaansa ennen paneutumista viskeihin. Balvenien perustavara on tietysti tuttua ennestään ja kolme ensimmäistä (12 yo Doublewood, 17 yo Doublewood, 21 yo Portwood) olivat jo edellisessä maistelussa. Balvenie on tynnyriviimeistelyjen pioneereja ja tuplapuuviskejä on viimeistelty sherrytynnyreissä yhdeksän kuukautta jenkkitammikypsytyksen jälkeen. 21-vuotiaassa on käytetty terhakampaa portviinitynnyriä. Viskit ovat tyypillistä Speyside-kamaa, makeahkoja, hedelmäisiä, vanhemmissa puu leikkaa pippurisuutta pehmeämmäksi.
Viime vuoden maistelussa oli mukana Tun 1401, Stewartin sekoitus vanhoista caskeista. Sen korvasi nyt uusi blendi 1509, 42 eri caskista kerätty kooste, suurin osa 70/80-luvuilla tislattua kamaa, siis hyvin vanhaa. Hyvin pehmeää tavaraa, mutta ero standardituotteisiin ei erityisen suuri, Balvenie pelaa pienillä nyansseilla ja itseni kaltainen Islay-savuviskiheebo ei vivahteita kunnolla sisäistä. 25-vuotias single barrel oli tislattu 1975, siis Leedsin kohtalon vuonna, ja pullotettu 2000. Vakuuttavan täyteläistä. Teistingin huippuna huippukallista 40-vuotiasta Balvenieta, poikkeuksellisen tumma väri, intensiivinen tuoksu. Mausteisuutta lähes yhtä paljon kuin perus-12-vuotiaassa, puu tuntuu paradoksaalisesti vähemmän kuin 25-vuotiaassa. Viskien maailma on kiehtova, harmi kun olutharrastuksen ohessa pääsee vain tällä tavalla ohimennen nuuhkaisemaan skeneä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti