Reininmaalta löytyneisiin arkistolähteisiin perustuva tuore teos Gestaposta. Kirja on ollut pitkään lainassa Ilkka Sysilältä ja lukeminen oli poikkeuksellisen puiseva kokemus. Aihe on mielenkiintoinen, mutta McDonoughin tyyli raskas. Kirjoittaja käy läpi Gestapon toimintaa kymmenien yksittäistapausten kautta. Kirjasta tulee luettelomainen katsaus, jonka lukeminen kokonaisuutena on työlästä. Tapauksista saattaa välittyä jonkinlainen kokonaiskuva, mutta varmaa se ei ole. McDonoughin peruspointteja tuntuu olevan, että Gestapo oli varsin pieni organisaatio, jonka toiminta perustui pääosin siviilien ilmiantoihin. Gestapon virkamiehet olivat useimmiten tavallisia poliiseja, eivät pääsääntöisesti natseja. SS:n yksikköjen kaltaisiin rikoksiin Gestapolla ei ollut suoraa yhteyttä, mutta Saksan juutalaisten vainoon ja karkotuksiin kuitenkin. Lopussa McDonough hämmästelee Gestapon poliisien lieviä tai olemattomia tuomioita sodan jälkeen, tunnetuimpana esimerkkinä ehkä mukavaa elämää kuolemaansa 1989 asti viettänyt Werner Best. Ilman muuta informatiivinen teos, mutta parempaa toteutustapaa olisi toivonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti