Töölöläisen perinnebaarin St. Urho's Pubin vaikuttavin vuosittainen tapahtuma on ollut jo pitkään helmikuiset portteripäivät, koska en sahdista välitä. Nyt tapahtuman nimi oli väännetty teennäiseksi Portteri- & Stoutpäiviksi, joka on niin kankea ilmaus, etten suostu sitä käyttämään. Minusta porterilla ja stoutilla ei ole mitään eroa (vaikka pöytäseurueessa jotain mallastamattomasta ohrasta porterin(?) yhteydessä argumentoitiinkin). En myöskään tykkää suomalaisesta nurkkakuntaisesta porter-teen tuplauksesta, mutta menköön metsäläisenä kompromissina. Miksi ei sitten Staut?
Muiden sitoutumusten takia pääsin paikalle vasta puolitoista tuntia myöhässä, joten odotin paikan pullistelevan maksimissaan ja parhaiden oluiden jo loppuneen. Näin ei ollut, kaikkia oluita saatavilla ja istumapaikkakin löytyi alan miesten pöydästä. Urhohan on kaltaisteni 90-luvun ensimmäisen sukupolven oluthörhöjen kantapaikkoja ja keski-ikä todellakin oli nyt asiakkaiden keskuudessa korkeampi kuin vaikkapa Nosturin joulukuisessa HOP! Artisan Brewery Weekendissa. Paikalla sentään jonkin verran nousevaakin sukupolvea. Fiilis yhtä hyvä kuin aina ennenkin Urhossa ja tiskin takaakin irtosi tuttua hillittyä läppää.
Muita sitoutumuksia illalle oli jatkossakin, joten tempaisin tunnin sisään varsin ripeästi neljä olutta monipuolisessa sosiaalisessa tilanteessa. Muistiinpanot jäivät viitteellisiksi. Ensimmäisenä Pernajasta Malmgårdin Oak Porteria cask-versiona. 7,0%, Hyvin pehmeä, mutta liian lakritsinen ja makea. Jotain Sorachi Acea tillimäistä mausteisuutta, vaikkei japanilaishumalaa varmaankin seassa ollut. Töölöläisen opetusravintolapanimo Perhon Pyhä Urho seuraavaksi testiin, tänä vuonna imperial-versio, 8,4%. Tämä oli karkea, flätti, makea, nihkeä, leipäinen. Jälkimaku lyhyt. Ikävä kyllä jokseenkin epämiellyttävä kaiken kaikkiaan.
Tässä vaiheessa yritin neutraloida aisteja ja kokeiltavaksi East Londonin kevyt (4,5%) Pearly Queen cask-muodossa. Yllättävän kylmä, kevytrunkoinen, hieman mausteinen, kahviakin. Tämä jäi paljon Malmgårdia heikommaksi. Lopuksi Tuusulasta Coolheadin näppärästi nimetty Heavy Sunshine, 8,0%. Hyvin makea, ei kovin puhtaalta tuntunut, mausteinen perätila, ei oikeaa katkeroa. Ei mitenkään huono, mutta en innostunut. Urho, 15.2.2017.
2 kommenttia:
Jos Porter on portteri niin eikö Stout olisi sitten stoutti, heh :)
Minä miellän stoutit paahteisemmaksi kuin portterit, ja ilmeisesti nimenomaan tuo mallastamaton paahdettu ohra on se, joka stouteista tekee kahvisen paahteisia. Lisäksi jos mietitään perinteisiä tyylejä niin Dry Stoutissa ei ole humalan katkeroa juuri lainkaan, kun taas miedossa portterissa voi olla reilumminkin.
Lakritsisuus porterissa tai stoutissa on yleensä kuin takalaiton pesäpallossa.
Lähetä kommentti